TEKNILLINEN KORKEAKOULU

 

 

S-72.600 Oppiva Tietoyhteiskunta

Harjoitustyö

 

 

 

Televälitysjärjestelmien ohjelmointi ja erilaiset oppimistyylit

 

 

 

 

 

 

Petri Naukkarinen

44277J

naukkis@cc.hut.fi

 


Sisällysluettelo

Sisällysluettelo *

1 Pähkinänkuori, asian ydin vai pintaraapaisu? *

1.1 Opetettavat asiat ja opetusmenetelmät *

1.1.1 Asiasta ja asian vierestäkin *

1.1.2 Menetelmät miestä myöten *

1.2 Heitinkö sitten aikaani hukkaan? *

2 Erilaisista oppimistyyleistä ja -teorioista *

2.1 Konstruktivismi - Oppiminen pääosassa *

2.2 Behaviorismi - Tiedon tulvaa ylhäältä päin *

2.3 Kokemuksellinen oppiminen *

2.4 Itseohjautuvuus oppimisessa *

2.5 Yhteistoiminnallinen oppiminen *

2.6 Tiimissä oppiminen *

3 Entäs jos näin? *

3.1 Perinteitä tulee kunnioittaa… *

3.2 Kannattaisiko itseohjautuvuus? *

3.3 Tiimissäkö sitten? *

4 Ratkaisuehdotelma ja loppupäätelmiä *

4.1 Luentoihin tottuneille *

4.2 Jos tiedonjano heräsi… *

4.3 Mallin akilleenkantapää *

Lähteet *

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

    1. Pähkinänkuori, asian ydin vai pintaraapaisu?

      2. Itse suoritin kurssin Televälitysjärjestelmien ohjelmointi yhtenä ensimmäisistä pääaineeni kursseista. Luonnollisesti odotukset olivat suuret, koska tunsin että päästään vihdoinkin itse asiaan. Aikaa on vierähtänyt tuosta jo pari vuotta, mutta muistikuvat syystä tai toisesta ovat vielä selkeitä.

      Tässä työssä käydään läpi kyseisen kurssin opetuksellisia tavoitteita ja menetelmiä. Tämän jälkeen pureudutaan hieman erilaisiin oppimistyyleihin ja lopuksi pyritään muodostamaan tapoja, joilla erilaiset oppijat voisivat menestyksekkäästi suorittaa tämän kurssin.

      Perinteisesti teletekniikan laboratoriolla on hyvät suhteet ulkomaailmaan, erityisesti teollisuuden suuntaan. Tämä on omiaan motivoimaan opiskelijoita, kun he havaitsevat että opetettavilla asioilla on myös huomattavaa käytännön merkitystä.

      1. Opetettavat asiat ja opetusmenetelmät

        2. Televälitysjärjestelmien ohjelmointi on yksi niistä kursseista, jotka hoidetaan yhteistyössä teollisuuden kanssa. Kun itse suoritin kurssin, vetovuoro oli Nokialla. Muina vuosina remmissä on ollut mm. Ericsson ja Siemens. Kaikki mainitut yritykset ovat teletekniikan alueella alansa huippuosaajia ja siten varmasti alan viimeisin tieto on hallussa. Hyötyhän varmasti ei ole yksipuoleinen. Samalla kun informaatiota jaetaan oppilaitokseen ja opiskelijoille, niin halutaan myös tehdä yritystä tunnetuksi tulevien alan osaajien keskuudessa.

        1. Asiasta ja asian vierestäkin

Ilmeisestikin kurssin sisältö ja menetelmät olivat melko vapaasti valittavissa järjestävän yrityksen taholta. Tuona keväänä kurssi piti sisällään seuraavat pääkohdat:

    1. Nokian DX200-sarjan puhelinkeskukset ja niihin liittyvät tietokannat

    2. Yhteiskanavamerkinanto Nokian keskuksissa

    3. Tuoteprosessit ja laatu tuotekehityksessä Nokian näkökulmasta

    4. Opinto-, sauna- ja rekrytointiekskursio Nokialle.

Kuten edellä olevasta listasta näkyy, pääpaino oli järjestävässä yrityksessä ja sen toiminnan esittelyssä. Tuossa vaiheessa en vielä osannut erityisen hyvin suodattaa puhdasta mainontaa erilleen oikeasta asiasta.

Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna kurssilla tuli runsaasti tärkeää informaatiota, josta on ollut paljon hyötyä myös myöhemmissä vaiheissa.
        1. Menetelmät miestä myöten

Tiedonjanoiselle ja -nälkäiselle pääaineen opiskelijalle kurssin asiasisältö oli mannaa. Moni kanssaopiskelija tuntui jakavan omat tunteeni siitä, että vihdoinkin on mukavaa päästä vähän näkemään mitä asiat käytännössä tarkoittavat. Valitettavasti käytetyt opetusmenetelmät eivät olleet parhaita mahdollisia tukemaan tehokasta oppimista. Opetustyyli oli perinteistä luento-opetusta, jossa opiskelijalla oli lähes pelkästään kuuntelijan ja tiedon imuroijan rooli. Yrityksen puolesta luennoimassa kävi monta eri ihmistä, jokainen varmasti oman alansa asiantuntijoita. Kaikilla oli kuitenkin melko samanlainen tyyli.

Jo kurssin alussa olisi tarvittu kunnon motivointia, jotta olisimme ymmärtäneet miksi tätä tietoa oikeasti tarvitaan. Vaikea oli myös tajuta, miten tietyssä vaiheessa esitetty informaatio liittyy jo olemassa olevaan tietoon. Selvästikin oli havaittavissa, että opiskelijoitten lähtötasosta ei ollut erityistä tietoa. Osa asioista oli itsestään selvyyksiä ja osa informaatiosta meni jo heti alussa yli hilseen.

Kuitenkaan kurssin järjestelyjä ja käytettyjä menetelmiä ei voi kokonaisuudessaan tyrmätä. Parasta antia oppimisen kannalta oli lopussa tapahtunut ekskursio Nokian tiloihin. Meidät istutettiin auditorioon ja tarjoiltiin kattava tietopaketti. Tällä kertaa erotuksena oli interaktiivisuus. Paljon ajasta käytettiin hedelmälliseen dialogiin asiantuntijan ja innostuneen opiskelijajoukon kesken. Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan oikeaan keskusympäristöön. Henkilökohtaisesti tuo tilaisuus oli minulle ensimmäinen ja omiaan lisäämään kipinää teletekniikkaa kohtaan.
      1. Heitinkö sitten aikaani hukkaan?

Koska en ole tottunut käymään kursseja opintoviikkojen tai arvosanojen takia, lienee paikallaan analysoida mitä itse opin tuona ajanjaksona. Karkeasti ottaen oppimani asiat voidaan jakaa kolmeen osaan:

    1. Mikä on puhelinkeskus käytännössä ja mistä osista se rakentuu: Minulle tuo oli kurssin tärkein anti. Se herätti kiinnostukseni aihetta kohtaan entisestään. Ja nyt olen sitten itse ajautunut samansuuntaisiin työtehtäviin, ja vieläpä nautin niistä suuresti.

    2. Ulkoa opettelun helmiä: Ohjelmistokehityksen kypsyysmalli. Tätä ei varmastikaan voi kutsua oikeaksi oppimiseksi, sillä vasta viime aikoina (noin 1,5 v kurssin jälkeen) olen oikeasti ymmärtänyt mitä mallilla haetaan ja miten sitä käytetään.

    3. Riittävä teorian hallinta ei riitä, vaan käytännön kokemus tekee ammattilaisen. Tämä oli toinen kurssin "ahaa"-elämyksistä. Kurssin päävastuulliset olivat vahvoja molemmilla alueilla.

Mitä kaikkea olisinkaan voinut oppia, mikäli järjestelypuoleen olisi kiinnitetty enemmän huomiota…
    1. Erilaisista oppimistyyleistä ja -teorioista

      2. Jotta erilaisia oppimistyylejä tulisivat varmasti käsiteltyä edes jossakin määrin, katsoin parhaaksi uhrata vielä erikseen niille pienen osion. Tässä käydään läpi lyhyesti erilaisia oppimisteorioita. Syvällistä analyysia on vaikea tässä tehdä, koska käytettävissä oleva tila on rajallinen. Tässä ei myöskään voida kattaa kaikkia erilaisia oppimistyylejä, vaan ainoastaan mielestäni tärkeimmät. Siitä onko tässä työssä tarkoituksenmukaista purkaa auki erilaisia oppimistyylejä ja -strategioita voidaan olla montaa mieltä. Itse lähden kuitenkin siitä lähtökohdasta, että haluan itse oppia tekiessäni. Tämän vuoksi eri tyylejä on tässä käsitelty vielä erikseen.

      1. Konstruktivismi - Oppiminen pääosassa

        2. Konstruktivismissa oppijan rooli on keskeinen. Tietoa ei voida sellaisenaan välittää hänelle, vaan oppija on aktiivinen tietorakenteiden muodostaja oppimisprosessissa. Oppilas on siis tiedon muokkaaja ennemminkin kuin sen imijä. Huomattavaa on, että riippuen kohdehenkilöstä esitettävän tiedon ilmentymä on erilainen riippuen oppijan aikaisemmista tiedoista ja kokemuksista. Myös oppimisympäristö vaikuttaa voimakkaasti oppimistilanteeseen.

      2. Behaviorismi - Tiedon tulvaa ylhäältä päin

        3. Behaviorismi lähtee siitä, että ihminen on tietämätön mutta hänet voidaan varustaa tiedolla. Oppijan tehtäväksi jää siten passiivinen tiedon omaksuminen. Behaviorismi on hyvin opetuskeskeistä ja oppimateriaali nähdään olennaisena osana opetusprosessia. Hyvä esimerkki behaviorismista on ns. ohjelmointu opetus, jossa tietyt kriteerit saavutettuaan oppilas voi siirtyä seuraavalle tasolle mutta ei yhtään ennen.

      3. Kokemuksellinen oppiminen

        4. Tässä oppimismallissa oppijan kokemuksilla ja elämyksillä on keskeinen rooli. Tärkeää on itsetuntemuksen merkitys oppimisen yhteydessä ja sen heijastaminen itse oppimisprosessiin. Mallissa nähdään tärkeänä se, että oppija pääsee itse kokeilemaan erilaisia toimintastrategioita ja -menetelmiä ja niitten kautta havainnoimaan uusia asioita. Epäonnistuminen on sallittua ja itse asiassa oppiminen tapahtuu omalta osaltaan juuri sen kautta. Kokemuksellisessa oppimisessa korostetaan erityisesti ohjaajan ja oppilaan tasavertaisuutta oppimistapahtumassa.

      4. Itseohjautuvuus oppimisessa

        5. Oppimisen yksi tärkeä muoto on itseohjautuvuus. Tässä mallissa oppijan oma aloitteellisuus ja motivaatio on tärkeässä asemassa. Eteneminen tapahtuu oman, yksilöllisen suunnitelman (tai suunnittelemattomuuden) mukaan ja tuloksista on vastuussa vain oppija itse. Oppija ottaa alusta lähtien aktiivisen roolin, ja asiat etenevät paljolti vain hänen ansiostaan.

      5. Yhteistoiminnallinen oppiminen

        6. Yhteistoiminnallisen oppimisen pääperiaatteita on tietynlainen riippuvuus ryhmästä. Koko oppimisprosessi perustuu jokaisen yksilön vastuuseen, mutta samalla myös vuorovaikutukseen ryhmän jäsenten välillä. Jäsenten välillä tulisi vallita positiivinen riippuvuus, jonka ansiosta myös ryhmätyötaidot saavat harjoitusta ja oppimistulos on paras mahdollinen.

      6. Tiimissä oppiminen

      Viimeisenä erilaisista oppimisen mahdollisuuksista pureudutaan tiimissä oppimiseen. Tarkoituksena on yhteisesti toimien, kokeillen, pohtien ja oivaltaen saavuttaa mahdollisimman hyvä yhteinen oppimistulos. Tiimioppiminen pitää sisällään lukuisia eri vaiheita ja on havaittu tehokkaaksi esimerkiksi kun täytyy saada jostain polttavasta kysymyksestä muotoiltua yhteinen kanta.

    2. Entäs jos näin?

      3. Tässä osassa tarkastellaan mahdollisuuksia saavuttaa kurssin opetustarkoitus siten, että erilaiset oppimistyylit omaavat ihmiset voisivat hyötyä kurssin sisällöstä. Tarkoituksena ei ole antaa yleispätevää kaavaa, jonka avulla kurssista tulisi kaikenkattava, vaan herätellä ideoita siitä miten homman ehkä voisi hoitaa.

      1. Perinteitä tulee kunnioittaa…

        2. Helpoin ja yleisimmin käytetty tapa jonkin kurssin järjestämiseen tuntuu edelleenkin olevan luento-opetus ja tentti. Tälläkin sisällöllä tuota vaihtoehtoa ei kannata välttämättä unohtaa. Kuitenkin muutoksia tapaan, jolla kurssia vedetään tarvitsee tehdä.

        Behaviourismin ajatuksia kunnioittaen kurssi voitaisiin vetää läpi antamalla opiskelijoille luento-opetusta ja kaatamalla tarjolla oleva informaatio heidän niskaansa. Tässä ei ehkä kannata käyttää ehdollistumisen periaatteita, vaan tarjota informaatiota kokonaisuudessaan riippumatta siitä, mitä opiskelijat ovat jo ehtineet oppia. Tämä siksi, että sisällöllisesti Televälitysjärjestelmien ohjelmoinnissa ei tarvitse osata kaikkia edellä opetettuja asioita oppiakseen myöhemmin ilmi tulevia asioita. Joskus olin sitä mieltä, että tämä on paras tapa oppia asioita, mutta nyt en menisi vannomaan tämän menetelmän nimiin.

      2. Kannattaisiko itseohjautuvuus?

        3. Henkilökohtaisesti kannatan itseohjautuvuutta tiettyyn rajaan asti. Tässä yhteydessä se voisi sopia kurssin puhtaan teoriaosuuden oppimiseen. Mutta koska opetus pitää sisällään paljon muutakin, kuin puhdasta teoriaa en näe tätä oppimisen menetelmää erityisen hyväksi tässä yhteydessä. Niille ihmiselle jotka haluavat vain opintoviikot pois ajelehtimasta, kurssin suorittaminen itseohjautuvasti voisi sopia, mutta varsinainen oppimistarkoitus jäisii varmasti hämäräksi.

      3. Tiimissäkö sitten?

Tässä voisi olla tarkoituksenmukainen malli parhaan opetustuloksen saavuttamiseksi tällä kurssilla. Edellytykset tiimissä työskentelylle ovat mainiot:

Tiimityöskentely sopisi mielestäni tällaiselle käytännönläheiselle kursille hyvin, koska olen ainakin itse havainnut että tuloksia saavutetaan parhaiten silloin kun ongelmaa ratkomassa on joukko ihmisiä joilla on erilaiset lähtökohdat ja katsantokannat.
    1. Ratkaisuehdotelma ja loppupäätelmiä

      2. Mielestäni kurssin anti tulisi jakaa puhtaasti kahteen osaan. Jos halutaan tarkastella kurssin opintoviikkoja, tulisi mielestäni olla mahdollisuus myös jakaa jaettava opintoviikkomäärä. Järjestelyt voisivat mennä seuraavasti.

      Koska opetettava asia luonteeltaan vaatii paneutumista ja innostusta, jakaisin opetuksen kahteen jaksoon. Vaikka tällainen jaksomuotoisuus voi verottaa jonkin verran muuta opiskelua, näkisin sen silti parhaimmaksi vaihtoehdoksi tässä tapauksessa.

      1. Luentoihin tottuneille

        2. Luento-opetukseen tottuneille sopii luentojakso. Koska luennoitavaa asiaa ei ollut kuin 12 tuntia, tämä voitaisiin järjestää kahdessa viikossa ilman, että tapahtuu ylitarjontaa asian tiimoilta. Luennoimalla kaksi tuntia kerrallaan kolmena päivänä viikossa saataisiin koko paketti katettua. Ne jotka painottuvat pelkästään teoriaan ja oppivat parhaiten näillä menetelmillä voisivat suorittaa luento-osuuden perusteella tentin. Luonnollisesti itseohjautuville oppijoille materiaali on tarjolla verkossa. Tästä suorituksesta voisi saada yhden opintoviikon ja oppimistarkoitusta ajateltuna keskeiset asiat tulisi katettua.

      2. Jos tiedonjano heräsi…

        3. Tämän jälkeen halukkaille olisi tarjolla viikon intensiivijakso järjestävän yrityksen omissa tiloissa. Niinkin pieni asia, kuin siirtyminen toiseen ympäristöön on omiaan nostamaan motivaatiota ja parantamaan oppimistuloksia. Intensiiviviikko alkaisi tutustumisella yritykseen kuten aiemminkin on tehty ja lyhyesti kouluttamalla tarpeelliset työkalut, joita tuon viikon aikana tarvitaan. Tällainen työkalu voisi olla esimerkiksi puhelinkeskuksen käyttöliittymä.

        Tämän jälkeen porukka jaettaisiin ryhmiin ja heillä olisi kolme päivää aikaa ratkaista jokin annettu ongelma. Ongelman ei tarvitsisi olla luonteeltaan erityisen syvällinen, mutta sen tulisi antaa käsiteltävästä asiasta peruskuva. Ratkaistava ongelma voisi olla esimerkiksi jonkin keskusympäristön osan konfigurointi todellisuutta vastaavaksi. Luonnollisesti jokaisella ryhmällä olisi oma ohjaajansa, jolla olisi mahdollisuus opastaa ryhmää täysipäiväisesti.

        Intensiiviviikon viimeisenä päivänä tulokset koottaisiin yhteen ja analysoitaisiin oman ryhmän keskuudessa. Tässä vaiheessa olisi helppo selvittää onnistumisia, epäonnistumisia ja parannettavaa ryhmän työskentelyssä. Lopuksi kaikki ryhmät kokoontuisivat yhteen ja pidettäisiin loppuyhteenveto, jossa saavutetut tulokset keskusteltaisiin läpi. Mikäli yrityksellä olisi rekrytointihalukkuutta niin saunailtahan kruunaisi onnistuneen viikon.

      3. Mallin akilleenkantapää

Vaikkakin tässä tapauksessa on yritetty ottaa huomioon erilaiset oppimismenetelmät, -mallit ja strategiat, niin ongelmatonta tällainen opetus ei varmastikaan ole. Kurssin järjestävältä taholta vaaditaan todella paljon. Luento-opetuksen järjestämisestä tuskin kuuluu yrityksen puolelta poikkipuoleista sanaa, mutta selvää on että intensiivijakson järjestäminen sitoo resursseja ja laitteita paljon. Tietoa ei ole siitä, minkä verran järjestävä taho olisi valmis panostamaan opetuksen eteen.

Erilaisia oppimisen apuvälineitä, kuten verkko-oppimisympäristöjä ei tässä työssä ole käsitelty koska sisältö ja kurssin lyhyys mielestäni tekevät niiden käytön hankalaksi.

Jos ajatellaan opetuksen pilkkomista kahteen osaan, ongelmaksi voi muodostua erilaisten oppijoitten eriarvoisuus. Jonkun mielestä tässä syrjitään perinteisempiä oppimis- ja opetusmalleja, ja ne ovat vain välttämätön paha. Kuten aikaisemmin mainitsin, tämä ei todellakaan ole mikään tyhjentävä ratkaisumalli, vaan sen tarkoitus on herättää ajatuksia siitä, miten asioita voisi hoitaa.

Lähteet

[1] Televälitysjärjestelmien ohjelmointi, materiaali 1998

[2] Oppiva Tietoyhteiskunta, luentomateriaali, 2000

[3] Oppiminen ja sen ohjaaminen, http://wwwedu.oulu.fi/okl/lo/kt2/wwwpro.htm

[4] Verkkotutor, http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/sisalto.htm

[5] Termistöä eri aloilta, www.whatis.com