Camilla Staffans cstaffan@cc.helsinki.fi, 74915V

Harjoitustyö käsittelee TKK:n ja Helsingin yliopiston yhteistyössä järjestämää ala-asteiden kerhoprojektia ja sen vaikutusta tietotekniikan opetukseen. Kaikki tutkimusryhmän opiskelijat ovat osallistuneet ko. kerhojen järjestämiseen, minkä pohjalta päätettiin tutkia aihetta ja sen vaikutuksia tarkemmin.

Kerhoja vetäessä tulee jatkuvasti ilmi, että resurssit ovat toisilla ala-asteilla pullonkaula opetukselle, toisissa taas runsaitakin resursseja käytetään vain vähän. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään resurssien käytön nykytila eri kouluissa, sekä pohtimaan mahdollisuuksia käyttöasteen parantamiseksi. Lisäksi tutkittiin tietokoneavusteisen opetuksen hyviä ja huonoja puolia, sekä sen soveltuvuutta erilaisiin opetustilanteisiin.

Tutkimus tehtiin tutustumalla tietokoneavusteisesta oppimisesta kirjoitettuun pedagogiseen teoriaan ja aiempiin tutkimuksiin, sekä haastattelemalla neljää ala-asteen opettajaa. Haastatteluissa pyrittiin tekemään vertailua kerhoprojektiin osallistuneiden ja sen ulkopuolelle jääneiden koulujen välillä. Tällä tavoin havainnoitiin vapaaehtoispohjaisen kerhotoiminnan vaikutusta koulujen opetukselliseen sisältöön tietotekniikan ja TVT-kasvatuksen osalta.

Opetukseen ja oppimiseen vaikuttavat sekä opettajan että oppilaiden käsitys oppimisesta. Käsitys oppimisesta on yleensä tiedostamaton, ellei sitä tietoisesti pohdiskella. David Olson ja Jerome Bruner ovat nimittäneet "kansanpedagogiikaksi" erilaisia arkielämän käsityksiä opettamisesta ja lastenkasvatuksesta. Eri tilanteissa ihmiset saattavat kuitenkin toimia erilaisten oletusten pohjalta, eli oppimiskäsitykset vaihtuvat tilanteesta toiseen. Tieteellisessä oppimisen tutkimuksessa erilaiset oppimiskäsitykset voidaan vastaavasti nähdä erilaisina näkökulmina oppimisen ilmiöön. Eri teoriat edustavat erilaisia tapoja tarkastella oppimista.

Modernissa oppimistutkimuksessa konstruktivismi on noussut keskeiseksi näkökulmaksi. Konstruktivismissa on olemassa eri suuntauksia hyvin radikaalista aina maltilliseen suuntaukseen asti. Maltillisen konstruktivismin (moderate constructivism) mukaan opettajan roolin on edistää oppijoiden kognitiivista kehittymistä ja tietojen rakentamista huolellisesti suunniteltuja ja toteutettuja oppimateriaaleja sekä teknologioita hyväksikäyttäen.

Konstruktivismissa oppiminen nähdään tiedon rakentamisen prosessina, jossa oppijalla on aktiivinen rooli. Oppiminen perustuu oppijan omaan kognitiiviseen toimintaan. Yksilö hankkii itsenäisesti uutta tietoa rakentamalla sitä aikaisemman tiedon pohjalta. Oppimisprosessi on kuitenkin myös sosiaalinen. Oppiminen voidaan nähdä tutkimisena, jossa yhdessä toimien ja reflektoiden jäsennetään informaatiota sekä luodaan uutta ymmärrystä ja tietoa yhteisöllisesti.

Oppijakeskeinen näkökulma oppimiseen on toinen ajankohtainen näkökulma oppimistutkimuksessa. Jonassen on esittänyt mielekkään oppimisen ominaisuuksia joita hänen mielestään kouluissa ja yliopistoissa tulisi soveltaa. Mielekkään oppimisen ominaisuudet ovat seuraavat:

• Konstruktiivisuus – Oppijat rakentavat uutta tietoa aikaisemman tiedon pohjalta.
• Aktiivisuus – Oppijoiden rooli oppimisprosessissa on aktiivinen. He sitoutuvat järkevään informaation prosessointiin, jonka tuloksesta he ovat vastuullisia.
• Yhteistoiminnallisuus – Oppijat työskentelevät yhdessä ja rakentavat uutta tietoa yhteistyössä toistensa kanssa käyttäen hyödyksi toistensa tietoja ja taitoja.
• Intentionaalisuus – Oppijat yrittävät aktiivisesti ja halukkaasti saavuttaa kognitiivisen tavoitteen.
• Kontekstuaalisuus – Oppimistehtävät sijaitsevat mielekkäissä reaalimaailman tehtävissä, tai ne on simuloitu joidenkin tapauskohtaisten tai ongelmaperustaisten reaalielämän esimerkkien avulla.
• Siirtovaikutus (transfer) – Oppijat osaavat siirtää oppimisen tilanteista ja konteksteista, missä opittu on omaksuttu, ja käyttää tietoa muissa tilanteissa. Oppijat voivat hyödyntää aiemmin opittuja tietoja ja taitoja uuden oppimisessa. (Tämän ominaisuuden lisäsivät Ruokamo & Pohjolainen)
• Reflektiivisyys – Oppijat ilmaisevat mitä he ovat oppineet ja tarkastelevat oppimisprosessin edellyttämiä ajatteluprosesseja ja päätöksiä.

Teknologia voi toimia hyvänä apuvälineenä oppimiselle. Tämä kuitenkin edellyttää että teknologia nähdään ajattelemisen ja tiedonrakentamisen edistäjänä. Jonassenin mukaan teknologioille sopivia rooleja oppimisessa ovat seuraavat:

Teknologia välineenä

• informaation saamiseen,
• ideoiden esittämiseen ja muiden kanssa kommunikointiin,
• tuotteiden kehittämiseen.

Teknologia älyllisenä partnerina tai mielen välineenä (mind tool)

• ilmaisemaan mitä oppijat tietävät,
• reflektioon siitä, mitä he ovat oppineet ja miten he siihen tutustuivat,
• tukemaan sisäistä neuvottelua merkityksen luomisessa,
• rakentamaan henkilökohtaisia merkityksen representaatioita,
• tukemaan järjellistä ajattelua.

Teknologia kontekstina

• mielekkäiden tosimaailman ongelmien, tilanteiden ja kontekstien esittämiseen ja simulointiin,
• uskomusten, perspektiivien, argumenttien ja muiden kertomusten esittämiseen,
• määrittelemään hallittavissa olevaa ongelma-avaruutta opiskelijoiden ajattelussa,
• tukemaan keskustelua oppijoiden tietojen rakentamisen yhteisöissä.

Teknologioita käytetään kaikista eniten välineenä ihmisen toimintakyvyn laajentamiseksi. Tämän lisäksi teknologioita voidaan kuitenkin käyttää myös mielen välineinä ja kontekstina. Tällöin teknologiat toimivat apuvälineinä tiedon rakentamiselle ja ongelmien ratkomiselle.

Jonassenin mukaan kaikkein tuottavin ja mielekkäin teknologioiden käyttö sitoo oppijat:

• tietojen rakentamiseen, ei uudelleen tuottamiseen,
• keskusteluun, ei vastaanottamiseen,
• artikulaatioon, ei toistamiseen,
• yhteistoimintaan, ei kilpailuun ja
• reflektioon, ei määräyksiin.

Opettajan rooli muuttuu enemmän opiskelun ohjaajaksi ja opiskeluympäristöjen suunnittelijaksi, kun oppilas nähdään aktiivisena toimijana ja omien tietorakenteidensa jäsentäjänä. Tärkeä opettajan tehtävä on ohjata oppilaita soveltamaan tietoa luovasti erilaisten ongelmien ratkaisemisessa ja käytännön tehtävissä. Faktojen opettamisen sijasta oppijaa on autettava löytämään omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa. Oppijaa on ohjattava oppimaan oppimisen taidot.

Kuviossa 1 esitämme Tynjälän kokonaismallin oppimisesta, joka antaa laajemman kuvan tekijöistä jotka vaikuttavat oppimiseen.

Kuviossa taustatekijöillä tarkoitetaan kaikkia niitä asioita, jotka vaikuttavat oppimiseen. Sekä henkilökohtaiset että oppimisympäristöön liittyvät taustatekijät vaikuttavat oppijan oppimisprosessiin. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan ole suoria, vaan ne välittyvät oppijan havaintojen ja tulkintojen kautta. Oppijan kokemus itsestään sekä oppimisympäristöstään vaikuttaa hänen oppimisorientaatioonsa. Oppimisen tulokset voivat olla eritasoisia vaihdellen pinnallisesta ulkoa muistamisesta syvälliseen ymmärtämiseen, kykyyn soveltaa tietoja käytännön ongelmien ratkaisuun tai uudenlaiseen tapaan hahmottaa ja käsitteellistää jokin asia.

Opetusministeriön Suomi Tietoyhteiskunnaksi -ohjelman puitteissa Suomen kouluihin on hankittu laitteita ja verkkoyhteyksiä. 4500 koulua kaikkiaan 5200 koulusta on jo saanut internet-yhteydet. Ala-asteiden koulut ovat olleet tässä kehityksessä tasa-arvoisesti mukana, monissa muissa maissa koulujen verkottaminen on keskittynyt vain yläaste- ja lukiotasolle.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietotekniikkaa käytetään kouluissa sujuvasti esimerkiksi tekstinkäsittelyssä. Kuitenkaan tieto- ja viestintätekniikalla ei toistaiseksi ole riittävää pedagogista käyttöä. Syy tähän on se, että useimmat opettajat eivät hallitse tietotekniikan perustaitoja eivätkä osaa käyttää tietotekniikkaa pedagogisesti opetuksessa. Näiden taitojen kehittämiseen tarvittaisiin täydennyskoulutusta. Tekniset tukipalvelut ovat toistaiseksi myös hyvin puutteelliset. Laitteiden määrän lisäännyttyä nopeasti ja verkkojen rakennuttua kouluissa eivät tekniset tukipalvelut ole kehittyneet samaan tahtiin. Koulut tarvitsevat mikrotukihenkilöitä ja lisäresursseja ylläpitokustannuksiin.

Teknologiateollisuus on huolissaan pätevän työvoiman vähyydestä ja nyt oppilaita houkutellaan jo ala-asteelta lähtien opiskelemaan matemaattisluonnontieteellisiä aineita. Peruskouluissa ja lukioissa oppilaat yhä enemmän vierastavat juuri näitä aineita. Tähän on todennäköisesti varsin lukuisa joukko syitä. Näistä yksi on se, että koululaisilta puuttuu selkeä näkemys siitä, mihin matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa tarvitaan. Sähkö-, tieto- ja teletekniikka tukeutuu näihin kaikkiin. Nokia onkin ottanut tehtäväkseen tutustuttaa lapset tekniikkaan tämän kerhoprojektin avulla, ja todennäköisesti toivoo saavansa heistä vuosien kuluttua teknologiamyönteisiä, päteviä työntekijöitä.

Tutkimusta tietotekniikan käytöstä, ja olemassa olevista resursseista ala-asteiden kouluissa on runsaasti. Osa tutkimuksista on tehty laaja-alaisemmin – kattamaan myös yläasteiden ja lukioiden käyttökokemukset. Tutkimuksista on kuitenkin nähtävissä ala-asteiden tietotekniikan opetuksen tilanne ja tulevaisuus.

Matti Sinkon ja Erno Lehtisen tutkimukseen Tieto- ja viestintätekniikka oppimisessa nojaten ala-asteillamme oli vuonna 1997 keskimäärin yksi kone 10-12 oppilasta kohden. Luku vaihtelee siten, että pienillä ala-asteilla koneita on oppilasta kohti keskimäärin enemmän, kuin suurten kasvukeskusten mammuttikouluissa.

Opetusministeriön Suomi Tietoyhteiskunnaksi -ohjelman puitteissa Suomen kouluihin on hankittu laitteita ja verkkoyhteyksiä. 4500 koulua kaikkiaan 5200 koulusta on jo saanut internet-yhteydet. Ala-asteiden koulut ovat olleet tässä kehityksessä tasa-arvoisesti mukana, monissa muissa maissa koulujen verkottaminen on keskittynyt vain yläaste- ja lukiotasolle. Täten on havaittavissa tietotekniikan resurssien huomattavaa parantumista välillä 1997-1999. Kehityskulku on jatkunut positiivisena myös näihin päiviin asti.

Tietotekniikan opetuksen ongelmana on laitteiden vähyyttä enemmän opettajien taitamattomuus. Tähän ongelmaan on vastattu esim. Porvoon ala-asteilla Brantdtbergin, Kylämän ja Nummen esittämien ideoiden pohjalta nimeämällä tietotekniikan tukihenkilöitä opettajakunnasta ja laatimalla tietotekniikan opetussuunnitelma. Tässä tutkimuksessa tehtyjen haastattelujen pohjalta samaa lähestymistapaa käytetään myös mm. Vindängenin ja Rastaalan ala-asteilla (ks. Rastaalan ala-asteen tietotekniikan opetussuunnitelma, Liite 1).

Opettajien kouluttaminen vastaamaan tieto- ja viestintätekniikan haasteisiin ei vaadi laaja-alaista muuntokoulutusta. Sinkon ja Lehtisen tutkimuksen mukaan suurin osa tietotekniikan opetuskäytöstä on tekstinkäsittelyn, WWW:n ja sähköpostin käyttöä. Näiden yksinkertaisten perusasioiden opiskelu ei vaadi opettajilta kovin suuria panostuksia, mikäli oppimisen mahdollisuus tuodaan helposti opettajien ulottuville. Kiinnostuneet voivat erikoistua vaikeampiin aloihin, joita on esitetty seuraavassa.

Opettajat, joilla on valmiuksia käyttää tietotekniikkaa opetuksessaan suosivat ’oppilaan omaa toimintaa korostavia yhteistoiminnallisia ja kokemuksellisia työtapoja’ . Yhteistoiminnallisen oppimisen lisääminen tietotekniikan avulla pitäisi siis aloittaa opettajien täydennyskoulutuksesta. Jopa 95% opettajista ala-asteella käyttää tietotekniikkaa sisällytettynä muuhun opetukseen, ja vain 9% lisäksi omina kursseinaan tai tunteinaan. Samojen lähteiden mukaan opetuksen toteuttaminen kerhoina on marginaalisessa asemassa. Kerhoja järjestettiin enemmän ala- kuin yläasteella.

Haastatteluista saamiemme tietojen mukaan TVT-kerhot on koettu erittäin hyödyllisiksi kouluissa, joissa niitä on järjestetty. Tästä, ja kerhojen marginaalisesta osuudesta opetuksessa voisi päätellä, että kerho-opetukseen tarvittaisiin lisää resursseja, jotta niissä tapahtuvan opetuksen määrää voitaisiin lisätä. Haastattelujen perusteella halua ja tarvetta kerhojen järjestämiseen olisi, mutta tuntikehykset eivät mahdollista kerhon sisällyttämistä opetussuunnitelmaan.

Teknillisen korkeakoulun sähkö- ja tietoliikennetekniikan osaston, Helsingin yliopiston Mediakasvatuskeskuksen, Nokian, sekä espoolaisten Laurinlahden ja Matinlahden koulujen yhteinen pilottihanke, tieto- ja viestintätekniikan kerhoprojekti aloitettiin vuonna 1997. Kerhon tarkoituksena on tutustuttaa oppilaat tietotekniikkaan ja sen käyttömahdollisuuksiin sekä lisätä innostusta tekniikan hyötykäyttöä kohtaan. Hyvien kokemusten myötä toimintaa on laajennettu toisiin kouluihin, lisäksi muita korkeakoulujen osastoja ja koulutusohjelmia on tullut mukaan.

Nykyään tietotekniikka liittyy yhä useampaan arkipäivän toimintaan, kuten esimerkiksi kommunikointiin toisten kanssa tai laskujen maksuun. Tulevaisuudessa tekniikan määrä tulee todennäköisesti vain kasvamaan, joten on luonnollista että oppilaiden tulisi oppia myös tekniikan perustaidot ja –tiedot. Tietotekniikan opetuksella estetään syrjäytyminen tietoyhteiskunnasta ja luodaan valmiudet selviytyä jokapäiväisistä tehtävistä tekniikan avulla.

Monet lapset oppivat kotona tietokoneen käytön alkeet, kuten käynnistyksen ja sammutuksen, mutta yleensä käyttö rajoittuu pitkälti pelaamiseen. Tietokoneen hyötykäyttö on varsin vähäistä, vaikka juuri tätä osa-aluetta haluttaisiin kehittää. Kerhon tavoitteena on lasten todellisuuteen perustuvan oman elämän tietojen ja taitojen liittäminen tietotekniikkaan. Pääosassa ei siis ole tekniikka itsessään, vaan sen hyödyntäminen jokapäiväisessä elämässä.

Koulujen kaikki kerhotoiminta on vähentynyt viime vuosina huomattavasti mm. varojen puutteen vuoksi, ja tämän vuoksi tarpeellisia tietotekniikkakerhoja ei kouluilla juuri järjestetä. Selvää kysyntää kerhoille on, sillä järjestetyille kerhoille olisi tulijoita niin paljon että jonkinlainen karsinta on pakko suorittaa. Mukaan kerhotoimintaan toivotaan lähinnä niitä oppilaita joilla ei ole muuta mahdollisuutta käyttää tietokonetta sekä muita tietotekniikkaa vähän käyttäviä. Erityisesti tyttöjä yritetään saada innostumaan teknologiasta ja sen mahdollisuuksista.

Vetäjät toimivat ryhmänä, joka koostuu teekkareista, HY:n opettajankoulutuslaitoksen mediakasvatuskurssin opiskelijoista ja luokan omasta opettajasta. Opiskelijat saavat kurssista opintoviikkoja sekä käytännön työkokemusta ja opettaja palkkaa. Nokia korvaa vetäjille aiheutuneet kulut, kuten matkakustannukset. Lisäksi on mahdollista saada laitteistoa lainaksi, mutta perusideana on käyttää koulun omia resursseja jotta toiminta voisi jatkua kerhon jälkeenkin. Ryhmässä olisi hyvä olla vähintään yksi teekkari ja yksi kasvatustieteen opiskelija jotta opetukseen saataisiin sekä teknistä että pedagogista näkökulmaa.

Nokia järjestää alkutapaamisen jossa ryhmät muodostetaan, sekä tapaamisia joissa keskustellaan kerhon etenemisestä. Lopuksi kokoonnutaan vielä yhteen ja kootaan yhteenveto projektin onnistumisesta. Kokemukset projektista ovatkin olleet pääosin myönteisiä, halutut tavoitteet on saavutettu eli lapset ovat innostuneet tekniikasta ja oppineet käyttämään sitä muuhunkin kuin pelaamiseen.

Ulkopuoliset vetäjät tuovat kouluihin uusia ideoita tietotekniikan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesta ja laajasta käytöstä. Koulu antaa tilansa ja laitteistonsa kerhon käyttöön, vastaa oppilaiden turvallisuudesta kerhojen aikana ja mahdollistaa koulun henkilökunnan mukanaolon siten, että kerhotoiminnasta jää mahdollisimman suuri pysyvä hyöty koululle. Parhaimmassa tapauksessa koululle jää vielä projektin loputtuakin toimintaa tietotekniikan parissa.

Haastattelimme neljää ala-asteen opettajaa tutkimusta varten. Haastatelluista Matinlahden ja Kilon koulut ovat olleet mukana kerhoprojektissa mutta Rastaalan ala-aste ja Vindängenin koulu eivät. Haastattelua varten koottiin haastattelurunko, jonka pohjalta keskustelu saatiin käyntiin (Liite 2).

Yhdessäkään haastatelluista kouluista ei ole varsinaista tietotekniikan opetusta, vaan opettelu tapahtuu muiden aineiden avulla. Lisäksi Kilon ja Rastaalan kouluissa on vapaavalintaisena aineena tietotekniikkaa, mutta Vindängenissä tällainen toiminta ei resurssien puuttuessa ole mahdollista.

Tietokonetta käytetään varsinkin matematiikan ja äidinkielen opetuksessa, mutta myös muissa aineissa kuten musiikissa ja kielissä. Ala-asteilla käytetään paljon opetusohjelmia, joissa on mahdollista valita sopiva vaikeusaste. Näitä käyttävät eniten nuoremmat oppilaat, kun taas kolmannesta luokasta ylöspäin käytetään lähinnä Internetiä ja tiedonkäsittelyohjelmia. Matinlahden koululla kielten opetusohjelmia on suositeltu hankittavaksi myös koteihin.

Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden ala-asteiden erityisopettajilla on omat laitteistonsa, joita oppimisvaikeuksista kärsivien lasten erityisopetus hyödyntää aktiivisesti. Tekniikka mahdollistaa opetuksen yksilöllisen painottumisen oppilaalle vaikeaan asiaan, kuten luku- tai puheopetukseen. Tietokoneen käyttöä suositellaankin yleisesti juuri näiden oppilaiden opetukseen. Tekniikan käyttö on parhaillaan eriyttäessä, eli kun joku tai jotkut oppilaat tarvitsevat kertausta tietyssä aihealueessa, tai halutaan tarjota lisää opetusta edistyneelle oppilaalle.

Tietokoneiden käyttö on paljolti luokan oman opettajan innostuksen varassa kaikissa kyseessä olevissa kouluissa, mutta osa opettajista ei uskalla antaa tietotekniikan opetusta ilman tukihenkilöä. Matinlahdessa ne opettajat, jotka eivät itse tietokoneita käytä, pyytävät muita opettajia järjestämään omille oppilailleen edes jotain tietokoneisiin liittyvää opetusta. Toisinaan myös edistyneemmät oppilaat opettavat muita.

Kouluissa on 0-3 tietokoneavustavaa opettajaa, jotka voivat osallistua opetukseen tietokoneluokassa, jos opettaja tarvitsee apua. Nämä henkilöt saavat tästä palkkaa. Käytännössä opetus hoidetaan yleensä siten, että tietokoneavustava opettaja on puolen luokan kanssa tietokoneilla ja oma opettaja loppujen kanssa tavallisessa luokassa. Taas esimerkiksi Kilon koululla on viisi tuntia viikossa, jolloin luokassa on oman opettajan lisäksi tietotekniikkaa taitava opettaja. Lisää toivottaisiin, mutta viikkotunteja (rahaa) ei anneta. Tietokoneavustavien opettajien lisäksi kaupungilla on tekniikasta vastaavia henkilöitä, jotka tulevat pyydettäessä korjaaman laitteita. Vasteajat ovat yleensä suuria, joskin akuutteihin ongelmiin saa nopeaa apua.

Rastaalan koululla tietotekniikan opetusta varten on erillinen opetussuunnitelma. Opetus sidotaan matematiikkaan ja äidinkieleen, ja se toteutetaan käyttämällä erillisiä opetusohjelmia (esim. Lex). Perustaidot - koneen avaaminen ja sulkeminen, oman työn tallentaminen, hiiren käyttö jne. opetetaan jo ensimmäisellä luokalla. Koulun tietotekniikan opetuksen tavoitteena on saattaa oppilaat sinuiksi tietotekniikan kanssa. Vindängenin koulun opetussuunnitelmassa ei mainita tietokoneiden käyttöä. Matinlahden koulun opetussuunnitelmassa mainitaan kyllä tietotekniikka, mutta se on kirjattu aika epämääräisesti.

Kilon koululla kokemusten mukaan lasten väliseen vuorovaikutukseen tekniikka vaikuttaa siten, että kun tiedetään luokassa olevan enemmän osaavia, niin heiltä kysytään neuvoa. Opettaja myös kehottaa lapsia neuvomaan toisiaan. Tekniikan koetaan lisäävän lasten sosiaalista kanssakäymistä. Lapset jakavat tiedon keskenään, joten tilanne on varsin tasavertaistava.

Rastaalan ja Vindängenin koululla työskentely tapahtuu yleensä parityönä koneen ääressä koska koneita ei riitä kaikille tai oppilaat ovat eri tasoilla. Varsinkin kun käytetään opetusohjelmia oppilaiden tulisi olla yksin. Konetta käytettäessä kontakti tapahtuu tavallaan koneen kautta, lapset eivät katso toisiaan tms. kuten normaalissa parityössä. Opettajat kokivat tietokoneen käytön edistävän lasten sosiaalista kanssakäymistä, mutta vähemmän kuin perinteinen parityö. Pojilla sosiaalisuuden lisäys on suurempaa. Tämä koettiin johtuvan siitä, että pojat ovat jo kotona tottuneet kommunikoimaan kavereidensa kanssa koneen ääressä.

Molemmilla em. kouluilla huomattiin että taidoiltaan epätasaisissa pareissa saattaa esiintyä dominointiongelmia, eli toinen oppilaista tekee kaiken tehtävän ja toinen vain katsoo vierestä. Kouluilla tehdään kolmannesta luokasta ylöspäin tutkimuksia, jolloin pareittain työskentely toimii hyvin. Silloin etsitään tietoa internetistä ja kirjoitetaan löydetyn tiedon pohjalta raportti.

Parityöskentely ei ole onnistunut Matinlahden koululla. Lasten käyttäessä konetta sosiaalista vuorovaikutusta ei juuri ole. Perinteinen opetus paikkaa tätä ongelmaa, ja lisäksi voidaan järjestää opetusta siten, että lapset esim. tekevät jotain koneella, jota käsitellään sen jälkeen ryhmässä.

Oppilaat innostuvat ja motivoituvat aiheesta huomattavasti paremmin työskennellessään tietokoneella verrattuna perinteiseen opetukseen. He keskittyvät asiaan koneen äärellä erittäin hyvin, eikä yleensä synny mitään käytösongelmia, ellei tehtävä ole ylivoimaisen vaikea tai helppo. Opettajan vastuulla on tarjota sopivan tasoisia tehtäviä. Osaltaan oppilaiden rauhallisuus johtuu tilanteen harvinaisuudesta – tietokoneiden käyttömahdollisuus halutaan hyödyntää kokonaan.

Tietotekniikan käyttö on niin este ja hidaste, kuin myös opetusta parantava tekijä. Jos tekniikka ei ole hallussa, se vaikeuttaa opetusta. Kokemukset ovat kuitenkin olleet pääasiassa myönteistä. Esimerkiksi huonoa käsialaa ei pysty huomaamaan tietokonetta käytettäessä, mikä helpottaa opettajan työtä. Tekniikan avulla saa myös tehtyä näyttäviä juttuja, joilla lasten huomion kiinnitetään paremmin.

Pitkäaikaisen tietokoneenkäytön on kuitenkin koettu väsyttävän lasta. Tästä syystä tekniikkaa halutaankin käyttää opetuksen lisänä eikä mitenkään hallitsevassa roolissa. Opettajan rooli aikuisena on tärkeä, eikä kone voi korvata fyysistä opetusta sosiaalisessa ympäristössä.

Kilon koululla koneita voitaisiin opettajan mielestä käyttää enemmän, keskellä päivääkin löytyy hetkiä jolloin atk-luokka on tyhjillään. Luokan sijainti erillisessä rakennuksessa haittaa toimintaa, vaikka yksittäisiä koneita on sijoitettu ympäri koulua. Kaupungilta toivotaan enemmän panostusta myös ohjaajien palkkoihin, jotta kalliit laiteinvestoinnit saataisiin paremmin käyttöön

Rastaalan koulun opettajan mielestä koneita käytetään paljon, ja jos niitä olisi enemmän niin käyttöä kyllä löytyisi. Kuitenkaan ilman valvontaa koneita ei voida käyttää, eikä opetussuunnitelman ulkopuolelta löydy sovelluskohteita oppilaille.

Matinlahden koulun opettajan mielestä koneita voisi käyttää enemmän. Luokka on usein tyhjillään, iltaisin vain tietotekniikkakerho käyttää koneita. Tietokoneita hoitamaan tarvittaisiin täyspäiväinen tietotekniikan tukihenkilö. Hän voisi opettaa niin oppilaita kuin opettajiakin. Tällä hetkellä järjestelmä pyörii vastaavien innostuksen varassa eivätkä he saa kohtuullista korvausta työstään.

Vindängenin koulun opettaja arvelee, että laitteita voitaisiin käyttää tehokkaammin, jos opettajat saisivat enemmän täydennyskoulutusta. Tällä hetkellä opettajille järjestetään täydennyskoulutusta, josta osa on pakollista ja osa vapaaehtoista. Jatkuva täydennyskoulutus on hyvin tärkeätä kuten myös tieto erilaisista opetusohjelmista.

Kaupungin järjestämien tietotekniikkakurssien ajaksi on jopa poikkeuksellisesti joillekin kouluille saatavana sijainen, jota ei yleensä koulutuksen ajaksi voida järjestää. Kurssit ovat yleensä vapaaehtoisia ja aivan kaikki opettajat eivät asiasta kiinnostu. Rastaalan koulun opettajan mielestä kiinnostus on tästä huolimatta riittävää.

Ennen ikäpolven vaihdosta koneiden täysimääräistä hyödyntämistä on vaikea kuvitella. Lapset pystyvät myös osaamisellaan huijaamaan opettajia, joten sijaisia on kielletty viemästä lapsia tietokoneluokkaan. Matinlahden koululla on esiintynyt jopa sähköpostin väärinkäyttöä.

Kilon koulu on ollut mukana kerhoprojektissa toisesta kerhosta lähtien (alkuvuosi 1998, kerhot alkoivat syksyllä 1997). Kokemukset ovat olleet enimmäkseen positiivisia, joitakin kommelluksia teekkareiden kanssa on tosin sattunut, sillä heillä ei ole suurta kokemusta lasten kanssa työskentelystä. Tietotekniikan taidot ovat lisääntyneet kerhojen vaikutuksen ansiosta, ja tieto leviää kerhossa olleiden kautta myös muille. Usein oppilaat ovat valinnaiskursseilla jatkaneet siitä mihin kerho jäi.

Matinlahden koulu on ollut kerhoprojektissa mukana alusta alkaen. Mahdollisuudet toiminnan jatkumiseen kerhon loputtua Matinlahden koululla ovat olleet opettajasidonnaisia. Tänä vuonna ei kerhoa koulun byrokratiasta johtuen ole ollut. Kerho on ollut erittäin tervetullut, oppilaat ovat oppineet varmemmiksi tietokoneen käyttäjiksi. Toiminta on mahdollistanut tietokoneen käytön ja sähköpostin oppilaille, joilla ei ole muuten sen käyttöön mahdollisuutta.

Koulujen laiteresurssit ovat riittäneet kerhon tarpeisiin hyvin. Jotkin kerhoprojektit ovat tosin halunneet käyttää joitain lisälaitteita. Valvontaan riittää yksi opettaja, kunhan koneita ei tarvitse korjata. Ohjaavat opettajat ovat olleet kerhossa mukana aluksi palkatta, nykyään opettajat saavat palkkaa niiltä tunneilta jolloin oppilaat ovat paikalla.

Kerhot eivät ole kuitenkaan parantaneet tietotekniikan opetusta tai houkutelleet lisäresursseja opetukseen. Pieniä ostoksia on aina saanut tehdä ja kuluvia tarvikkeita ostaa. Espoon kaupunki ostaa vuosittain joitain koneita. Lisäksi koneet 'vanhentuvat' viidessä vuodessa, jolloin kaupunki korvaa ne uusilla. Tarvetta sekä laite-, että opettajaresursseihin olisi - liikatarjonta ei ole vielä lähettyvillä.

Ongelmaksi Kilon koululla on muodostunut se, että kerhoon tulevat lähinnä muutenkin paljon koneita käyttävät oppilaat. Passiivisempia oppilaita ei ole saatu mukaan. Näkyvää yleistä trendiä kiinnostuksen lisääntymisessä tietotekniikkaa kohtaan ei ole havaittu.

Aiheesta on tehty paljon aiempaa tutkimusta, johon tämä raportti osaltaan pohjautuu. Aiempia tutkimuksia vertailtaessa on havaittu paljon samankaltaisuuksia tuloksissa. Myös haastatteluissamme tuli esille alla esitettyjä ongelmia, ja osa kehitysehdotuksista on peräisin itse opettajilta.

Suurimmat ongelmat koulujen tietotekniikan käytössä ovat puutteet opettajien osaamisessa. Oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa koneiden käytön suhteen – on täysin opettajariippuvaista miten paljon tietotekniikkaa käytetään opetuksessa

Kaikilla oppilailla ei ole mahdollisuutta käyttää tietokonetta kotonaan. Tämä eriarvoistaa lapsia, sillä kotona opittujen käyttötaitojen perusteella lapset jakautuvat koulussa tietotekniikan mestareihin ja oppipoikiin.

Opettajat olisi tutustutettava tekniikkaan järjestämällä enemmän kurssitusta ja tukemalla tekniikan käyttöä tukihenkilötoiminnalla. Opettajien saadessa positiivisia kokemuksia tekniikan pedagogisesta käytöstä heidän käyttökynnyksensä laskee, ja TVT-aineista saadaan luonnollinen osa kouluopetusta. Joissain kouluissa on tällä hetkellä mahdollisuus saada sijainen tietotekniikkaan liittyvän täydennyskoulutuksen ajaksi. Tämä mahdollisuus tulisi ulottaa kaikkiin kouluihin.

Toinen ongelma on täysimuotoisen toiminnan mahdollistavien resurssien puute. Kaikilla kouluilla ei ole laitteita riittävästi, tai laitteet ovat vikaantuneet, eikä niiden korjaamiseen löydy teknistä osaamista. Kouluilla on käytettävissä kaupungin teknisiä henkilöitä ylläpitoa varten, mutta työvoimaa on liian vähän ja vasteajat täten liian pitkiä. Yhtenä kehittämisvaihtoehtona olisi panostaa etähallittaviin järjestelmiin, jolloin tekniset henkilöt voisivat korjata osan ongelmista verkon yli ilman tarvetta ilmestyä paikan päälle. Toinen vikaantumista vähentävä toimenpide olisi kiinnittää huomiota laitteiden ja ohjelmistojen luotettavuuteen, jotta vikatilanteet vähenisivät.

Niillä kouluilla, joilla laitteita on riittävästi, on monesti ongelmana rahojen riittämättömyys opettajien pitämän TVT-opetuksen tai –kerhojen järjestämiseen. Kaikissa haastatelluissa kouluissa, joissa laitteita oli riittävästi koettiin, että laitteita voitaisiin käyttää ajallisesti tehokkaammin. Ei ole järkevää seisottaa kalliita investointeja tyhjäkäynnillä lukitussa ATK-luokassa.

Tutkimusryhmän mielestä laitteiden käyttöastetta voitaisiin lisätä suosimalla opetuksen lisäksi vapaaehtoista toimintaa iltaisin. Osassa kouluista toimiva TVT-kerhoprojekti on esimerkki tällaisesta toiminnasta. Kerhoja vetämään voitaisiin palkata opiskelijoita, jolloin työvoimakustannukset pysyisivät kurissa. Yhtenä mahdollisuutena on muodostaa kerhosta kurssi, joka tutustuttaa opiskelijoita todelliseen opetustilanteeseen lasten kanssa. Tätä lähestymistapaa käytetään mm. nyt käynnissä olevassa TVT-kerhoprojektissa.

Tarkasteltaessa eri teknisten vaihtoehtojen soveltuvuutta opetustilanteeseen opetusohjelmat ovat parhaimmillaan erityisopetuksessa. Siinä oppimis- tai keskittymisvaikeuksista kärsiville lapsille voidaan tarjota kiinnostava ja henkilökohtainen oppimisympäristö, joka parantaa oppimismotivaatiota. Teknologia toimii mielen välineenä tukemassa järjellistä ajattelua, sekä merkityksen luomista sisällölle. Se auttaa myös oppilaita tiedostamaan omat tietonsa ja taitonsa, jotka saattaisivat luokkatilanteessa jäädä vahvempien oppilaiden osaamisen varjoon. Teknologian käyttö kontekstina ala-asteen opetuksessa ei niinkään toteudu.

Monet ala-asteet käyttävät opetuspelejä ja muita viihteellisiä sovelluksia kertaavana tai soveltavana harjoituksena esim. matematiikassa ja kielissä. Tekstinkäsittelyä käytetään eri oppiaineiden teknisenä välineenä. Ylemmillä luokilla Internet on käytössä yhtenä tiedon lähteenä mm. harjoitustöissä ja tutkielmissa.

Opettajien tietoutta eri opetusohjelmista, ja niiden hyvistä puolista olisi lisättävä. Tätä varten olisi perustettava resurssikeskus opettajille, josta olisi saatavana tietoa ohjelmista, sekä ohjelmia käyttäneiden opettajien kommentteja niiden soveltuvuudesta opetukseen. Myös esim. Verkkoapajan olemassa olevaa, tällä hetkellä vain verkosta löytyviin palveluihin keskittyvää keskusta voisi laajentaa kattamaan myös CD-ROM –opetusohjelmat.

Tietotekniikan pedagogista hyötyä tarkasteltaessa parhaat oppimistulokset saavutetaan, kun oppilaat työskentelevät ensin yksin tietokoneen avulla (keskittyminen) ja pohtivat sen jälkeen saavutettuja tuloksia ryhmässä ilman tietokonetta (sosiaalisuus). Tätä opetusmallia on käytetty mm. Rastaalan ala-asteella, ja muutkin haastatellut opettajat kokivat sen hyväksi järjestelyksi. Tietotekniikan synnyttämiä pedagogisia tuloksia on vaikea yksilöidä, koska oppimisprosessiin vaikuttavat myös monet muut asiat. Tietotekniikalla on kuitenkin oppilaita innostava vaikutus niin opetuksessa, kuin vapaa-ajan toiminnassakin. Innostus ja motivaatio ovat oppimisprosessin keskeisiä katalyyttejä, joten näiden lisääntymisestä on johdettavissa myös oppimistulosten parantuminen.

Yhteistoiminnallisen oppimisen toteutuminen teknisavusteisessa opetuksessa on tällä hetkellä aika heikkoa. Tämä voi johtua opettajien tiedonpuutteesta – järjestelmiä on vaikea käyttää pedagogisesti hyväkseen, jos niiden käyttö omaankaan työskentelyyn ei ole tuttua. Toisaalta yhteistoiminnallisuuden heikkous voi olla seurausta myös laiteresurssien puutteesta.

Yhteistoiminnallisen oppimisen sijasta lapsissa on havaittavissa konstruktivistista oppimista, mm. mestari-oppipoika asetelman kautta. Oppilaat tietävät, ketkä ryhmästä ovat edistyneempiä oppiaineessa tai tietotekniikan käytössä, ja osaavat kysyä heiltä neuvoa. Yhdessä pohtimalla voidaan oppimistavoitteeseen päästä paremmin, kuin ohjatusti opettajan johdolla kulkemalla. Opettajaa ei aina tarvita itse oppimisprosessissa ja opettajan rooli muuttuukin tietotekniikkaa käytettäessä opiskelun ohjaajaksi ja opiskeluympäristön suunnittelijaksi. Opettaja on kuitenkin olemassa tukena ja turvana, ja pystyy toimimaan ryhmän oppimisen fasilitaattorina, jos oppiminen ei lähde käyntiin itsestään, tai oppilaat törmäävät ongelmiin opiskelun aikana.