Tämä raportti on tehty harjoitustyönä Helsingin teknillisessä korkeakoulussa järjestetylle kurssille 'Oppiva tietoyhteiskunta'. Työ sisältää teoria- ja haastatteluosuuden. Teoriaosuus on laadittu kokonaisuutena kirjallisten lähteiden perusteella pohjautuen vankasti raportin alussa esitettävään työssäoppmisen määritelmään, jossa työssäoppimista tutkitaan osana ammatillista koulutusta. Haastatteluosuus sisältää materiaalia eräässä suomalaisessa tietoliikennealan yrityksessä tehdystä pienestä kyselytutkimusesta, joka lähestyy työssäoppimista sanan perinteisemmässä merkityksessä, jolloin voidaan paremminkin puhua työssä oppimisesta työssäoppimisen sijaan. Kyselyssä on pyritty tutkimaan työntekijöiden näkemyksiä työssä oppimisesta ja sitä kautta peilamaan arkipäiväistä työasioiden oppimista raportin teoriaosuudessa esitettyä työssäoppimisnäkökulmaa vasten.

Toivotamme raportin lukijoille viihtyisiä lukuhetkiä.

Jokaiselle työssäoppijalle laaditaan oma henkilökohtainen oppimissuunnitelma (HOPS) ja työssäoppimisen sopimuksessa määritellään kunkin jakson tavoitteet, oppimistehtävät, kesto, ajoitus sekä opiskelija-arvioinnin menettelytavat ². Työssäoppimisen ajalla voidaan tehdä myös päättötyötä.

Työssäoppijalla, työpaikkaohjaajalla ja ohjaavalla opettajalla tulee olla yhteinen käsitys työssäoppimisen sisällöistä, tavoitteista ja arvioinnista. Tavoitteisiin vaikuttavat mm. seuraavat tekijät: opiskeluvaihe, opintojen sisällöt, alue- ja alakohtaiset mahdollisuudet, työpaikkojen valmiudet, opiskelijan tavoitteet, taidot ja tiedot sekä opettajan näkemykset.

Työssäoppiminen tapahtuu työpaikoilla ja siksi työympäristö onkin keskeinen lähtökohta työssäoppimisen jakson suunnittelulle ja kehittämiselle. Työympäristö muodostaa oppimisen puitteet.

Nykyään vallalla olevan konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta opetus tarkoittaa oppimisolosuhteiden järjestämistä niin, että opiskelija pääsee tekemisiin ympäristössään olevan tiedon kanssa ja hänellä on mahdollisuus käsitellä sitä toisten kanssa. Tähän työssäoppiminen parhaimmillaan vastaa erinomaisesti. Yksilön osaaminen muodostuu operatiivisesta ja strategisesta/teoreettisesta osaamisesta . Näistä jälkimmäinen - "know what" - opitaan koulun penkillä, mutta sen sijaan ensimmäinen - "know how" - tulisi oppia työelämässä. Operatiivinen kyvykkyys tulisi saavuttaa jo opintojen aikana, sillä kokemuksellisuus/työssäoppiminen:

• syventää teoreettisen tiedon oppimisprosessia
• lisää oppilaiden motivaatioita ja kasvattaa asennetta
• kasvattaa itsetuntemusta ja sosiaalista kompetenssia
• laajentaa oman ammattialan ja teollisuuden tuntemusta
• parantaa uralla etenemisen ja sen suunnittelemisen mahdollisuuksia
• kehittää tiedonhankintakykyjä ja muita ammatissa tarvittavia erikoistaitoja

Opiskelija toteuttaa teoriassa oppimansa asiat käytännössä ja joutuu pohtimaan toteutusta työpaikkaohjaajan kanssa sekä myöskin jälkikäteen reflektoimaan kokemaansa oppimispäiväkirjassaan sekä kertoessaan työssäoppimisen jaksostaan opiskelutovereilleen. Ohjaavan opettajan tulisi hallita opiskelijan kykyjä vastaavien oppimistehtävien laatimisen, jotta hän joutuisi reflektoimaan kokemaansa, näkemäänsä ja tuntemaansa tietoa, taitoa ja elämyksiä.

Ohjaaja auttaa opiskelijoita arvioimaan ja huolehtii, että opiskelijalla on tarkka käsitys tavoitteista sekä niistä virheistä, mitä yleensä tehdään. Virheellisiä toimintoja voidaan tarkastella, mutta ne on selvästi osoitettava vääräksi ja näytettävä oikea tapa. Syvällisen ammatillisen osaamisen ja riittävien ohjaustaitojen hallitsemisen vuoksi onkin suositeltavaa, että työssäoppimisen ohjaajina olisi työpaikkakouluttajakoulutuksen saaneita henkilöitä, joilla pitkä työhistoria takanaan ja elinikäisen oppimisen ideologia aatteenaan.

Engeströmin (1983) mukaan toiminnan teoriaan perustuvassa opetuksessa edetään oppimisprosessin vaiheita tukevasti . Niitä ovat; motivoituminen, orientoituminen, sisäistäminen, ulkoistaminen ja sisällön arviointi sekä oppimisen kontrolli.

Orientoituminen tarkoittaa sitä, että muodostetaan jäsentynyt, tietoinen ennakkokuva, orientaatioperusta, joka kuvaa ja selittää opittavien asioiden rakenteet ja sisällölliset suhteet. Orientaatioperusta on jäsennys ajattelutavassa, joka helpottaa käytännön ongelmien ratkaisussa. Mitä enemmän orientoitumisen vaiheessa voidaan tukea asioiden välisten suhteiden ymmärtämistä ja keskeisten, kantavien periaatteiden löytämistä, sitä enemmän opiskelija saa opiskeltavasta ajattelumallista siirtovaikutusta erilaisten opiskeltavien tilanteiden hallintaan.

Sisäistäminen tarkoittaa tiedon hankintaa. Opiskelija suhteuttaa uutta tietoa aikaisempaan, tulkitsee ja sulauttaa tiedon uudeksi malliksi. Vaihe täydentyy oppimisen edetessä mm. kertauksen ja systematisoinnin avulla eli opitun selventävällä jäsentelyllä. Tarvitaan lepojaksoja, joiden aikana opiskelijat voivat rauhassa tutkia muistiinpanojaan, oppimateriaaleja ja tehdä tarkennuksia tehtävien ja kysymysten avulla.

Ulkoistaminen/soveltaminen tarkoittaa konkreettista ongelmien ratkaisemista. Harjoittelu tähtää tiedon kehittämistä taidoksi. Sitä seuraa varsinainen soveltaminen, jossa opittuja tietoja käytetään kokonaisen tilanteen hallinnan apuna ja lopuksi ennakoimattomaan tilanteeseen. Teorian ja käytännön välinen suhde ei ole ongelmaton. Perinteisesti on ajateltu, että opiskelijan tulisi ensin oppia teoria koulussa ja sen jälkeen soveltaa sitä käytännössä.

Erilaiset opiskelijat huomioonottavat opetusjärjestelyt luovat oppimiselle ja persoonallisuuden kehittymiselle myönteisen ilmapiirin ja vahvistavat itsetuntoa . Yksilölliset ja opiskelijan omaa vastuuta painottavat työtavat tukevat opiskelijan omaa kasvua itsenäisyyteen ja vastuuseen (itseohjautuvuus!). Tällöin opiskelijalla on mahdollisuus oman työnsä suunnitteluun, omakohtaisiin valintoihin, yksilölliseen opinnoissa etenemiseen ja oman oppimisessa arviointiin. Samalla opiskelija oppii omista kokemuksistaan ja tuottaa itse tarvitsemaansa tietoa. Oppijan edellytykset itsenäiseen toimintaan ja vastuunottoon ovat hyvin erilaiset . Toiset ovat tottuneet vastuun kantamiseen jo koulun ulkopuolella, toiset kokevat vastuun ahdistavana ja turvattomuutta luovana. Tästä syystä vastuun asteittaisessa siirrossa on otettava huomioon opiskelijan edellytykset ja tuettava vastuunoton kasvua.

Ohjaavan opettajan/ työpaikkakouluttajan pitää tuntea työssäoppijat mahdollisimman hyvin. Heidän tulee aluksi tutustua oppilaisiinsa ja tarkentaa heidän toivomuksensa, vahvuutensa ja heikkoutensa, joiden pohjalta laaditaan yhdessä oppilaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Oppimisen lähtökohtana on työssä tapahtuvassa oppimisessa sekä sosiaalisen että työtodellisuuden ensisijaisuus. Opetuksen ja oppimisen vaikuttavuus toteutuu tehokkaimmin silloin, kun työpaikkakouluttaja tuntee oppijoiden oppimistavat ja oivaltaa heidän kulloisenkin oppimisvaiheensa ja oppimisen mallinsa. Työpaikkakouluttajan tulisi lisäksi tietää millaisia oppimisen strategioita oppilaat ovat aiemmin käyttäneet. Tästä syystä työpaikkakouluttajan ja ohjaavan opettajan tulee olla keskenään vuorovaikutuksessa ja ohjaavalla opettajalla on oltava mahdollisuus antaa tukea oppijan ohjausta henkilökohtaisesti tapaamalla, puhelimitse, sähköpostilla tai telefaxilla.

Linnankylä (1989) jakaa opiskelijat viiteen eri orientaatioryhmään seuraavasti: Ensimmäinen ryhmä on merkitysorientoitunut ryhmä, jonka tavoitteena on omien näkemysten avartaminen ja tarkistaminen. Oppimisprosessi on tietoja laajentava ja suhteuttava strategia, opiskelijoilla on voimakas sisäinen ja ulkoinen motivaatio, kohtalainen minäkäsitys ja ajankäyttö on kiireetöntä. Tuloksena on kriittinen ja kokonaisvaltainen näkemys opiskeltavasta asiasta. Näitä opiskelijoita voi pitää omaehtoiseen opiskeluun kykenevinä, ns. omaohjauksisina opiskelijoina.

Toisena on suoritusorientoitunut ryhmä, jonka toimintatavoitteena on yleistietojen hankkiminen. Oppimisprosessi on tietoja siirtävä ja tarkentava strategia. Opiskelijoilla on kohtuullinen motivaatio ja itsenäisyys. Heillä on heikohko minäkäsitys, he työskentelevät tunnollisesti ja käyttävät kohtuullisesti aikaa opiskeluun. Tuloksena uusien tietojen ja tietorakenteiden toisto. Tämän ryhmän opiskelijoiden opiskelutaidoista tulisi kehittää tiedon kokonaisvaltaisen hahmottamisen sekä muuhun tietoon, omiin kokemuksiinsa, tavoitteisiin ja arvioihin suhteuttamisen taitoa.

Kolmantena on tietoteknisesti orientoitunut ryhmä. Heidän toimintatavoitteena on tietoteknisten tietojen hankkiminen. Oppimisprosessi on tietoa siirtävä, tarkentava ja laajentava strategia. Opiskelijoilla on tietotekninen motivaatio, vankka minäkäsitys ja he käyttävät kohtuullisesti aikaa opiskeluun. Tuloksena: uusien tietojen ja taitorakenteiden toisto. Ryhmän oppimistaitojen kehittämisessä tulisi painottaa ammatillisen oppimisen laaja-alaisuutta ja korostaa tietotekniikan, yhteiskunnan ja yksilön välisiä suhteita. Ohjauksessa tulisi myös edistää tietojen kokonaisvaltaista hahmottamista ja suhteuttamista laajempaan tietorakenteeseen, oppimisen tavoitteisiin ja arvoihin.

Neljäntenä on pinnallisesti orientoituneiden ryhmä. Heidän toimintatavoitteena on jatkoon selviäminen. Oppimisprosessina on tietoja siirtävä strategia. Opiskelijoilla on kohtalainen motivaatio ja minäkäsitys, he ovat epäitsenäisiä ja heidän ajankäyttönsä on kiireistä. Tuloksena: irrallisten tietojen luetelma. Tämän ryhmän opiskelutaitojen kehittämisessä kannattaisi käyttää hyväksi opiskelijoiden motivaatiota. Ryhmä tarvitsee sekä oppimisen suunnittelun, prosessoinnin että arvioinnin taitojen parantamista. Heille kannattaisi suunnitella erillinen oppimistaitojen kehittämisohjelma.

Viidentenä on selviämisorientoituneiden ryhmä. Heidän toimintatavoitteena on koetilanteesta selviäminen. Oppimisprosessina on tietoja siirtävä strategia. Opiskelijoilla ei ole motivaatiota, heillä on heikko minäkäsitys, he ovat epäitsenäisiä ja kiireisiä. Tämän ryhmän opiskelijoiden heikko minäkäsitys ja olematon motivaatio voi olla kouluvuosien pitkän pettymysten sarjan tulosta. Turhautunutta itsetuntoa ja heikkoa motivaatiota ei hetkessä nosteta. Tärkeintä olisi, että opetuksessa pystyttäisiin ehkäisemään pettymyksellisten opiskelukokemusten syntymistä. Opiskeluaineistot tulisi valita aluksi ammattiaineiden ja työaineiden opiskeluosuuksista sekä opiskelijoiden harrastusalueilta. Tämän ryhmän ensimmäiselle lukuvuodelle kannattaisi mielestäni sijoittaa pidempi työssäoppimisjakso, jotta estettäisiin opiskelijoiden turhautuminen ja sitä kautta syrjäytyminen.

Oman elämän kuvaukset (opiskelupettymyksetkin) saattavat esim. etätehtävinä olla hyviä oppimisen käynnistäjiä. Alussa tulee tarjota myös kokemuksia, joista on välitöntä, näkyvää hyötyä. Onnistumiskokemusten kautta voidaan lähteä tarkastelemaan omia oppimistapoja syvällisemmin ja myös kohottaa tiedonhallinnan tasoa. Oppilaanohjauksen keskeinen ajatus on ohjata opiskelijoita merkitysorientoituneiksi ja käyttämään syvätason oppimiseen suuntautuneita, mielekkäitä oppimisen strategioita.

Työssäoppimisen yksi tavoite on ammattitaidon kasvu sekä saada yleisiä valmiuksia työelämää ja elinikäistä oppimista varten ja se on myös pystyttävä arvioimaan ². Hyvä ammattitaito osana laajaa ammattisivistystä merkitsee sellaisia perusvalmiuksia, joiden avulla opiskelijat pystyvät työpaikkakohtaisen harjaantumisen jälkeen suoriutumaan alansa vaihtelevista tehtävistä, kehittämään ammattitaitoaan sekä täydentämään sitä helposti tehtävien muuttuessa .

Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa määritellään tutkinnoissa vaadittava ammattitaito sekä opintojen – ja työssäoppimisen tavoitteet sekä sisällöt.

Oppilaitoksen opetussuunnitelmasta päättää koulutuksen järjestäjä ja siinä määritellään, mitkä osat kunkin tutkinnon ja koulutusohjelman tavoitteista opiskellaan työpaikoilla ja miten ohjaus ja arviointi suoritetaan. Opetussuunnitelmien laadinnassa pitää ottaa huomioon paikallisen työelämän tarpeet ja mahdollisuudet. Oppilaitos laatii tutkintokohtaiset suunnitelmat työssäoppimisjaksojen sijoittumisesta, määrästä, tavoitteista ja järjestämisestä työpaikoilla. Työssäoppimisen opintosuunnitelmaa laadittaessa lähtökohtana on, että työelämässä opittavat asiat täydentävät oppilaitoksessa opittavia asioita.

Nokia Telecommunicationilla on tehty tutkimustyö yksilön osaamisesta ja tiedon hallinnasta. Kaikissa ammateissa ja henkilöryhmissä oli tulos keskeisistä osaamisalueista seuraavanlainen:

Kohdat 1-2 ovat ammatissa menestymisen kannalta tärkeimmät ja suuri haaste myös koulutusjärjestelmälle. Sen sijaan kohtien 3-5 mittaaminen ei ole kovin vaikeata ja yritykset voivat toteuttaa pääosan koulutuksesta itsekin.

Ammatillinen osaaminen voidaan ilmaista toimintojen ja taitojen hallintana. Ammatillisten toimintojen hallinta on ymmärretty varsin laajasti, toimintojen ja toimintakokonaisuuksien hallinnaksi. Toimintateoreettisen ajattelun mukaan toimintojen hallinnassa korostuu systeeminen ajattelu. Toimintateoreettisen ajattelun mukaan myös toimintaympäristöt vaikuttavat siihen, miten ammatillinen osaaminen tulee ilmi ja millaista osaamista tarvitaan. Työssäoppimisen aikana oppijalle tulee antaa erilaisia tehtäviä eri toimintaympäristöissä, jotta hänen ammatillinen osaamisensa tulisi esille.

Ammattitaitoluokituksia on useita. Yleisesti ammattitaitoon on liitetty muun muassa seuraavia osaamisalueita: ammatillisuus ja persoonallisuus, yhteistyötaidot ja yhteiskunnan jäsenyys, tietotaito- osaaminen, arviointi- ja oppimistaidot, kehittämis- ja uudistamistaidot sekä yhteiskuntajärjestelmän ymmärtäminen osana ammatillista toimintaa. Sosiaaliset taidot, kuten kommunikaatio-, yhteistyö- ja tiimityötaidot ovat osa ammattitaitoa. Työnorganisointi ja työnoppimisen tapa sisältyvät myös ammattitaitoon.

Helakorven (1992) mukaan ammattitaito voidaan jakaa ydintaitoihin, reunataitoihin, äänettömiin taitoihin, piilotettuihin taitoihin, näkymättömiin ja avaintaitoihin . Ydintaidot ovat ammattitaitoa, jota työntekijä tarvitsee yleisimmin työssään. Ne liittyvät työn tekniseen suorittamiseen ja mm. vuorovaikutussuhteisiin. Oppimaan oppimisen taidot, ongelmanratkaisutaito, kriittisen ajattelun taito, yhteistyötaidot, kommunikatiiviset taidot, emotionaaliset ja eettiset taidot. Reunataitoja tarvitaan harvemmin, tavallisemmin yllätyksellisesti. Nekin edellyttävät tietoperustan hallintaa sekä ammatillista sitoutumista ja vahvaa eettistä orientaatiota. Äänettömiä taitoja on vaikea ilmaista sanallisesti. Tyypillisimmillään äänetön taito opitaan tehdyistä virheistä tai epäonnistumisista tai "huomaamatta" työssä tai ajattelussa tai asenteissa tapahtuneista muutoksista. Ekspertit toimivat hyvin joustavasti, automaattisesti, eivätkä osaa selvittää toimintaansa jälkeenpäin. Noviisilla ei ole vielä tällaisia taitoa, joita tarvitaan mm. ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotilanteissa. Piilotetut taidot liittyvät kiinteästi työn tekoon ja työpaikkaan. Ne ovat yleensä piilotettu tietoisesti mm. niillä pyritään saamaan henkilökohtaista hyötyä, voidaan kilpailla vallasta työpaikalla. Avaintaitoja ovat mm. kommunikaatiotaidot, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaidot, yhteistyötaidot, johtamistaidot ja oppimistaidot. Niillä voidaan hankkia uusia taitoja tai ratkaista työssä ilmeneviä ongelmia.

Ammatillisessa pätevyydessä on kyse tietojen ja taitojen lisäksi arvoista, asenteista, etiikasta, motivaatiosta, kriittisestä ajattelusta, joustavasta tietoperustaa hyväksikäyttävästä toiminnasta, toimintojen ja yhteisöllisten että yhteiskunnallisten kytkentöjen ymmärtämisestä sekä sanattomien viestien tulkinnasta ja intuitiivisesta ajattelusta ⁶. Pätevä ammattilainen osaa myös reflektoida omaa toimintaansa.

Työssäoppimisen arvioinnista päättää opintojen opetuksesta vastaava opettaja yhteistyössä työnantajan nimeämän henkilön kanssa ¹. Arviointi perustuu vuoropuheluun, jossa myös opiskelija arvioi omaa kehittymistään ja mahdollisuuksiaan oppia sekä jaksolle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Työssäoppijan arvioinnista saadaan kattavampi ja kokonaisvaltaisempi, mikäli siihen osallistuu työpaikkaohjaajan ja ohjaavan opettajan lisäksi mahdollisimman moni hänen kanssaan työskentelevistä mm. työntekijät/asiakkaat, opiskeluryhmän jäsenet, jne.

Arvioinnin tehtävänä on tukea oppimista, kehittää opiskelijan itsearviointitaitoa, vahvistaa myönteistä minäkuvaa ja motivaatiota, tuottaa tietoa opiskelijan osaamisen tasosta, antaa palautetta työn ja koulutuksen tuloksellisuudesta ja opetustoimen vaikuttavuudesta sekä antaa tietoa työnantajalle opiskelijan ja ammattiin valmistuvan osaamisen tasosta. Arvioinnin tulee olla tasa-arvoista, kokonaisvaltaista ja oppijan työkokemusta arvostavaa. Työssäoppimisesta ei anneta erillistä arvosanaa vaan työssäoppimisen aikana ositettu osaaminen otetaan huomioon niiden opintokokonaisuuksien arvioinnissa, joihin työssäoppiminen sisältyy.

Oppilaitosten, työpaikkaohjaajien ja opettajien vastuulla on kertoa työssäoppimispaikalle opiskelija-arvioinnin tavoitteet ja periaatteet: miksi arvioidaan, kuka tai ketkä arvioivat, milloin arviointi suoritetaan, mitä eri asioita arvioidaan, miten arviointi toteutetaan ja miten arviointiin osallistuvia ohjataan ².

Työssäoppijan ja työpaikkakouluttajan on tiedettävä millaista osaamisen tasoa vaatii tyydyttävä, hyvä tai kiitettävä osaaminen. Kaikille työssäoppimisen aikana laadituille kirjallisille töille, työnäytteille ja muille selvityksille on laadittava selkeät arviointikriteerit sekä tuotava esiin niiden vaikutus työssäoppimisen arviointiin ja opintokokonaisuuden arviointiin.

Arvioinnin kohteita voivat olla esimerkiksi ydintaidot sisällöllisine painotuksineen (yrittäjyys, laatutietoisuus, työsuojelu ja terveys, teknologian hyväksikäyttö, tasa-arvo, kestävä kehitys, kansainvälistyminen tai palvelu- ja kuluttajakasvatus). Arvioinnin kohteena voivat olla myös työn perustana olevan tiedon hallinta, työmenetelmien, - välineiden ja materiaalin hallinta, työprosessin hallinta, työetiikka ja työn yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtäminen.

Arviointimenetelmiä voivat olla, työpäiväkirjat, oppimispäiväkirjat, haastattelut, raportit, erilaiset tehtävät, portfolio, työnäytteet, arviointiympyrä, itsearviointi, posterit, sähköposti tai verkkofoorumi.

Kyselyssä haasteteltiin keskenään samoissa työhtehtävissä työskenteleviä henkilöitä pyrkimyksenä selvittää millä tavoin he oppivat uusia asioita työympäristössä. Haastatelavat (18 henkilöä) toimivat erään tietoliikennealan yrityksen ohjelmistokehitysosastolla tietoliikenneohjelmistojen testauksen suunnittelu- ja testaustehtävissä. Osa haastateltavista oli jo pidempään työelämässä olleita, osa opiskelijoita, joilla oli meneillään työharjoittelujakso tai jotka kävivät osa-aikaisesti työssä opiskelunsa ohessa. Osa oli vastavalmistuneita, jotka ovat ovat opintojensa loppuvaiheessa siirtyneet työskentelemään kokopäiväisesti.

Haastattelun eräänä tavoitteena oli saada näkemystä siihen, miten työssä opitaan nykyisillä nopeasti kehittyvillä työmarkkinoilla. Samalla haettiin vastausta mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Tulisiko yrityksen pyrkiä tekemään työtehtävien ja niihin liittyvien tietojen ja taitojen opettamisesta ja työssä opittavien asioiden seuraamisesta määrämuotoisempaa?
• Millaista materiaalia käytetään oppimisen apuna (miten paljon käytetään kurssimateriaaleja, alan kirjallisuutta, jne.)?
• Saavatko työntekijät riittävästi ohjausta ja tukea uusien asioiden oppimiselle (ns. tutorointijärjestelmä)?
• Omaavatko työntekijät mielestään riittävät taidot työssä oppimiseen?
• Eroavatko työntekijöiden näkemykset siitä, millaisia tietoja ja taitoja työ vaatii, työnantajan näkemyksistä ja heidän tämän hetkisistä tiedoistaan ja taidoistaan?

Haastattelu toteutettiin kyselylomakkeella, jonka haastateltavat täyttivät nimettömänä. Ennen lomakkeen täyttämistä järjestettiin tiedoitustilaisuus, jossa kerrottiin lyhyesti työn taustasta, tavoitteista ja järjestelyistä. Tarkoituksena oli madaltaa kyselyyn osallistumisen kynnystä, motivoida haastateltavia ja antaa kuva haastattelun tarkoituksesta.

Haastattelulomake on esitetty liitteessä 1. Kyselyssä oli mukana viisi pääaluetta, joista kustakin esitettiin muutama kysymys. Alueet olivat:

• Työn kuvaus
• Työntekijän kuvaus
• Oppimiseen vaikuttavia tekjöitä
• Oppimisen arviointi ja seuranta
• Tutorointi

Työnkuvauksella pyrittiin selvittämään, eroavatko työntekijöiden näkemykset työssä tarvittavista tiedoista ja taidoista työnantajan näkemyksistä. Työntekijän kuvauksella haettiin tietoa työntekijöiden näkemyksistä omista tiedoista ja taidoistaan sekä heidän oppimistavoistaan. Oppimistavoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä keinoja ja kanavia, joiden kautta työntekijä on saanut työssä tarvitsemansa tiedot ja taidot. Oppimiseen vaikuttavat tekijät -osiolla haluttiin kerätä työntekijöiden arvioita omista oppimisstrategioistaan, oppimisen motivaatiosta ja oppimisnäkemyksistä. Oppimisen arviointi ja seuranta -osuus puolestaan pyrki tunnustelemaan työntekijöiden asenteita heidän työasoioiden oppimisensa mahdollisesta systemaattisesta seuraamisesta ja arvioimisesta. Tutorointiin liittyvillä kysymyksillä halutiin saada kuva ryhmässä käytössä olevan tutorointimenettelyn onnistumisesta. Haastateltavien organisaatiossa uusien työntekijöiden tutorointi oli toteutettu siten, että tietyille kokeneimmillle työntekijöille määriteltiin kaksi päivää viikossa kiertävin vuoroin pelkästään uusien työntekijöiden ohjaamiseen ja opastamiseen.

Seuraavassa on esitetty koosteenomaisesti haastattelusta saatuja tuloksia nodatellen kyselylomakkeen kysymysjärjestystä. Koska puolet vastaajista oli ollut nykyisissä työtehtävissään yli puoli vuotta, katsottiin parhaaksi vertailla eräissä kysymyksissä erikseen yli- ja alle puoli vuotta olleiden vastauksista saatuja tuloksia.

Työn kuvauksessa esille tulleet vaatimukset eivät merkittävästi eronneet työnantajan näkemyksistä. Esille tuli paljon sekä ei-teknisiä vaatimuksia, kuten tiedonhankintataito, kokonaisuuksien hahmottamis- ja hallintakyky, ryhmätyö- ja kommunikointitaidot että teknisiä, yrityksen tuotteeseen liittyviä tieto- ja taitovaatimuksia mukaanlukien yleisen teknisen ajattelutavan tarpeellisuus.

Työntekjät katsoivat pääosin tarvitsevansa enemmän yrityksen tuotteen teknistä osaamista sekä kommunikointi- ja (teknistä) kielitaitoa. Toisaalta esille tuli näkemyksiä, jotka painottivat että kaikkia asioita ei tarvitsekaan osata itse, koska työ on ryhmätyötä, jolloin osaaminen jakaantuu ryhmän jäsenten kesken.

vastauksiin on yli 10 tuntia viikossa käyttäneiden osuus, joka alle puoli vuotta olleilla oli lähes 25%. Yli puoli vuotta nykyisissä työtehtävissään olleista lähes puolet opiskeli työasioita 5-10 tuntia viikossa. Kukaan heistä ei ilmoittanut opiskelevansa yli 10 tuntia viikossa.

Kyselyn perusteella työssä tarvittavat tiedot oli hankittu pääasiassa kokeilemalla, lähtötietoja hyödyntäen ja lukien (taulukko 1, kuva 2). Oppimistapojen keskinäisestä korrelaatiosta tuli lisäksi esille mm. seuraavia asioita:

• Työnantajan järjestämille kursseille haluttaisiin osallistua nykyistä enemmän
• Kokeilemalla haluttaisiin oppia vähemmän kuin nykyisin
• Tutorina toimineet ilmoittivat oppineensa enemmän asioita palavereissa kuuntelemalla kuin ne, jotka eivät olleet toimineet tutorina
• Tutorina toimineet olivat oppineet ja haluaisivat oppia melko pienen osuuden asioista tutoroinnin kautta, eli tutorointia ei pidetty merkittävänä oppmistapana tutorin kannalta
• Yli puoli vuotta olleet, etenkin paljon kursseilla oppineet, halusivat oppia enemmän olemalla tutoroitavana; he olivat oppineet vähemmän kolleegojen kanssa keskutelemalla kuin alle puoli vuotta olleet

Verrattaessa oppimistapoja vastaajien ilmoittamiin oppimisstrategioihin, tuli ilmi, että kokeilemalla oppiminen korreloi vahvasti serialistisen strategian käyttämisen kanssa.

61% vastaajista mainitsi työssä tarvittavien asioiden omatoimiseen opiskeluun tietolähteekseen alan kirjat , 56% www sekä 44% yrityksen tuotteen käyttäjä- ja tekninen asiakasdokumentaatio. Kurssimateriaaleja ilmoitti käyttäneensä 28% ja projektien dokumentteja 22% vastaajista. Lehtiartikkeleita ja eri laitteiden ja ohjelmien käyttäjädokumentaatioita oli lukenut 17% vastaajista.

Taulukko 1. Miten työasiat on opittu?

Kuva 2. Työsasioiden oppimistapojen jakaantuminen
kaikkien vastanneiden kesken.

Lähtötietojen vaikutus työssä oppimiseen on kuvattu taulukossa 2, josta nähdään, että lähtötietojen vaikutus on nähty pääosin työssäoppimista helpottavana. Kukaan vastaajista ei ollut sitä mieltä, että lähtötiedot olisivat vaikuttaneet negatiivisesti työssäoppimiseen. Vastauksia, joissa lähtötietojen ei sanottu vaikuttaneen mitenkään, perusteltiin mm. sillä, että ennen työtä opitut asiat olivat liian kaukana todellisista työssä tarvittavista tiedoista.

Taulukko 2. Lähtötietojen vaikutus työssä oppimiseen

Kaikilla vastanneilla oli keskimäärin hyvä motivaatio työasioiden oppimiselle. Tähän vaikutti varmastikin myös se, että kaikkien vastanneiden mielestä nyt opituilla työasioilla oli käyttöä myös tulevaisuudessa ja suurimman osan mielestä heidän työympäristönsä kannusti oppimaan uusia asioita.

Oppimisstrategioiden käyttöä koskevaan kysymykseen oli odotettavissa melko yhdensuuntaisia vastauksia. Kuvassa 3. on esitetty oppimisstrategioiden jakaantuminen alle puoli vuotta ja yli puoli vuotta nykyisissä työtehtävissä olleiden kesken. Kaikki vastanneet käyttävät mielestään eniten holistista strategiaa. Seuraava paljon käytetyksi kuvattu strategia oli kaikkien vastanneiden keskiarvon perusteella syväoppimisstrategia. Alle puoli vuotta olleilla syväoppmisen edelle ylsi kuitenkin serialistinen strategia. Suurin osa vastaajista ilmoitti käyttävänsä pintasuuntaunutta strategiaa vain vähän.

Kuva 3. Oppimisstrategioiden käytön jakaantuminen

Alla olevassa taulukossa (taulukko 3) on esitetty joitakin aineistosta esille tulleita yhteyksiä oppimisstrategioihin liittyen.

Taulukko 3. Oppisstrategioiden yhteyksiä muihin vastauksiin

Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että pienillä lähtötiedoilla aloittaneet ovat aivan aluksi pintaoppineet hieman asioita sieltä täältä saadakseen jonkinlaisen kuvan työasioista. Tämän jälkeen he ovat oppiessaan kokonaisuuksia esimerkiksi kursseilla siirtyneet käyttämään holistista strategiaa, joka on yleistynyt heidän päästrategiakseen. Esimerkiksi tutoroitavana ollessaan he käyttävät paljon serialistista strategiaa tilanteessa esillä olevien asioiden oppimiseksi ja muodostavat tilanteen jälkeen niistä kokonaisuuden.

Työssäoppimista pidettiin pääasiassa vuorovaikutuksena sekä ymmärtämisenä ja oivaltamisena. Vastaajien näkemyksiä työssäoppimisesta on esitetty kuvassa 5. Eri työssäoppimista kuvaavien attribuuttien jakaumassa (kuva 4) huomio kiinnittyy seuraaviin seikkoihin:

• lähes kaikki ovat sitä mieltä, että työssä oppiminen on kehittävää ja mielenkiintoista,. vain harva sanoo sen olevan ikävää ja kenenkään mielestä se ei ole turhaa
• lähes viidennes pitää työssäoppimista stressaavana ja lähes puolet vaativana - puolet vastaajista kuitenkin pitää sitä myös hauskana

piti työssä oppimista kehittävänä ja yli puoli vuotta olleet pitävät työssä oppimista keskimäärin vaativampana, mutta vähemmän stressaavana kuin alle puoli vuotta olleet.

Kuva 5. Mitä työssä oppiminen vastaajien mielestä on?

Kysymykset työssäoppimisen määrämuotoisesta seuraamisesta ja arvioimisesta toivat vaihtelevia vastauksia. Vastausten jakauma ja niiden perusteella tehty ryhmittely on esitetty kuvissa 6. ja 7. Suurin osa vastaajista on seurannan ja arvioinnin kannalla.

Kuva 6. Tulisiko oppimista seurata?

Kuva 7. Tulisiko oppimista arvioida?

Tutoreina toimineet arvioivat omien teknisten ja pedagogisten taitojensa riittävän melko hyvin tutorointiin. Kaikki ei-vastaukset liittyivät pedagogisiin taitoihin (Kuva 8). Hyvinä puolina tutoroinnissa nähtiin sen hyödyllisyys, mielekkyys, vuorovaikutus ja

ten taitojen katsotiin riittäneen tutorointiin useammin kuin pedagogisten taitojen.

Hyvinä puolina tutoroinnissa nähtiin sen hyödyllisyys ongelmien ratkaisun (43%) ja oppimisen (36%) kannalta. Huonoina puolina tuli esille erityisesti tutorien kiireellisyys (67%). Tutorointia oltiin halukkaita parantamaan mm. lisäämällä tutorointiin käytettävää aikaa (esimerkiksi nimittämällä henkilöitä kokopäiväisesti ko. tehtävään), parantamalla heidän tavoitettavuuttaan sekä teknisiä ja pedagogisia taitoja.

Kyselystä saadut tulokset ovat melko lailla linjassa tässä työssä esitettyjen näkemysten kanssa. Työssäoloa edeltäneet määrämuotoiset opinnot nähdään työssäoppmisen kannalta hyödyllisenä, työssäoppimista helpottavana tekijänä, vaikka joillakin kyselyyn vastaajista ei ollutkaan takanaan työhön liittyvän tekniikan alan opintoja. Voidaan siis nähdä, että opinnot ovat toimineet operatiivisen kyvykkyyden hankitakeinona.

Vaikka työssäoppiminen nähdään tarpeellisena, välttämättömänä seikkana, sitä pidetään myös haastavana ja mieleenkiintoisena, vuorovaikutuksellisena prosessina. Voidaan siis arvioida, että haastateltujen työnantaja on onnistunut luomaan työssäoppimisen kannalta tarpeellisen sosiaalisen ja riittävän hyvin organisoidun yhteisön, joka tukee työssäoppimista. Haastattelun perusteella kuitekin joitakin muutoksia tulisi tehdä, jotta työntekijät voisivat oppia työasioita omaksi kokemallaan tavalla.

Alan kirjallisuuden käyttäminen tiedonlähteenä näyttäisi tämän kyselyn perusteella vielä pysyneen www-sivujen kahlaamista suositumpana vaihtoehtona. Www:n osuus omatoimisessa opiskelussa käytettävän materiaalin lähteenä on kuitenkin huomattavan suuri. Osa tästä selittynee myös tekniikan alasta, jolla haastateltavat työskentelevät: tietoliikenteeseen ja tietotekniikkaan liittyvää tietoa löytyy hyvin paljon internetistä. Tässä yhteydessä ei tosin ole huomioitu sitä, mikä osuus tiedosta on haettu yrityksen intranetista ja mikä yrityksen ulkopuolelta, internetistä.

Tutorointitoiminnan kehittämisellä on tärkeä osa työssäoppmisen kehittämisessä. Tutorien pedagogisten taitojen ja kiireettömyyden vaatimukset voidaan nähdä osana työssäoppmisen laadun kehittämistä. Työssäoppimisen seuraaminen ja arvioiminen nähdään pääsääntöisesti positiivisena seikkana, vaikka haastateltavat eivät olekaan suorittamassa tutkintoonsa kuuluvaa työssäoppimisjaksoa! Perusteet tähän ovat ilmeiset: oppimisen ohjaaminen, laadun tarkkailu sekä resurssien käytön suunnittelu.

Kyselyn perusteella työntekijöiden näkemykset työssä tarvittavista tiedoista ja taidoista eivät eronneet merkittävästi työnantajan näkemyksistä. Yhteinen näkemys on siis olemassa. Näkemys työntekijöiden käyttämistä oppimisstrategioista
ja -tavoista auttaa työnantajaa laatimaan henkilökohtaisempia oppmissuunnitelmia. Tämän kyselyn tulokset saattavat siten olla haastatellun työryhmän oppimisen kehittämisen kannalta merkittäviä, vähintäänkin yhteisen keskustelun alullepanijana, ja parhaimmillaan täysin uuden lähestymistavan, oppimiskulttuurin, motivoijana.