Ongelmalähtöinen oppiminen - mitä se on ja miksi?


Perinteisesti oppiminen on nähty kykynä toistaa ulkoa opittuja faktoja. Tällainen tieto jää kuitenkin irralliseksi, ei jäsenny osaksi opiskelijan muuta osaamista eikä sitä osata tarvittaessa soveltaa. On osoittautunut, että faktojen mieleenpainaminenkin onnistuu tällöin jopa huonommin kuin pyrit­täessä tietoisesti ymmärtävään oppimiseen.

Uudempi, konstruktivistinen opetusmetodiikka lähtee liikkeelle opiskelijan aikai­sem­­mista, reaali­sesti olemassa olevista esitiedoista ja asenteista. Tavoitteena on ymmärtävä oppiminen ja opiskelun subjektina on opiskelija, ei opettaja. Työskentely muistuttaa jossakin määrin tieteellistä tutkimus­työtä. Opiskelija vertaa jatkuvasti uusia asioita aikaisemmin oppimaansa, muodostaa ja testaa (ainakin mielessään) erilaisia hypo­teeseja ja lopulta ”keksii itse” opetettavan asian. Opettaja on taustalla lähinnä val­men­tajan roolissa, osoittaa kurssin tavoitteet ja ohjaa työskentelyä sopivin kysymyksin ja tehtävin.

Eräs konstruktivistisen ajattelutavan sovellus on ongelmalähtöinen oppiminen (OLO), josta käytetään usein myös englanninkielistä nimitystä problem based learning (PBL). Tässä menetelmässä opiskelijan tukena on opettajan lisäksi myös pieni opis­kelija­ryhmä, mutta pääpaino on kuitenkin itsenäisessä työskentelyssä. Opiskella voi loppujen lopuksi vain opiskelija itse.

Ongelmalähtöinen oppiminen tunnetaan myös seitsemän askeleen menetelmänä. Nämä seitsemän askelta voidaan ryhmitellä kolmeen päävaiheeseen - avausistuntoon, itsenäiseen opiskeluun ja purkuistuntoon.

<>Aluksi pienelle opiskelijaryhmälle (5-9 henkeä) esitellään kurssin tavoitteisiin liittyvä tosielämän ongelma, joka ei aivan ole ratkaistavissa opiskelijoiden aikaisemman osaa­misen perusteella, mutta ei toisaalta ole liian vaikea. Lyhyen avausistunnon aikana ryhmä pyrkii pääsemään selville, mistä ongelmassa oikein on kysymys. Ohjaaja seuraa ryhmän työskentelyä taustalla ja neuvoo tarvittaessa. Istunnon aikana läpikäydään seuraavat vaiheet:
Tapaukseen liittyvien termien selventäminen  Ohjaaja neuvoo, mikäli tapaukseen liittyy termejä, jotka eivät ole ryhmän jäsenille ennestään tuttuja (askel 1).

Ongelman määrittely  Ryhmä selvittää itselleen, mikä on se olennaisin ongelma, johon tapauksessa haetaan vastausta (askel 2).

Aivoriihi eli brainstorming  Ryhmän jäsenet tuovat vapaasti esiin tapaukseen liittyviä näkökohtia ja ideoita. Asiat kirjataan sitä mukaa Post It -lapuille eikä niitä tässä vaiheessa kritisoida vaan tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ajatuksia (askel 3).

Ilmiötä kuvaavan selitysmallin rakentaminen  Edellä esitettyjen ajatusten pohjalta ryhmä yrittää ratkaista annetun ongelman tämänhetkisen osaamisensa varassa. Ratkaisu saattaa myöhemmin muuttua paljonkin - itsekorjaavuus on eräs tämän työskentelytavan olennainen piirre eikä ohjaaja välttämättä puutu jokaiseen virheeseen ainakaan heti (askel 4).

Oppimistavoitteiden muotoilu  Lopuksi ryhmä laatii itselleen oppimistavoitteet, lyhyen listan asioista, joita pitäisi oppia, jotta herätteeksi annettu ja muut samantapaiset ongelmat olisivat ratkais­tavissa. Ohjaaja varmistaa, että valitut tavoitteet ovat kurssin kokonaistavoitteiden kannalta relevantteja ja sopivan vaativia. Kaikkien ryhmien ei kuitenkaan tarvitse opiskella täsmälleen samoja asioita - tavoitteisiin vaikuttavat mm.ryhmän jäsenten aikaisemmat tiedot asiasta (askel 5).
<> <> 
Seuraavaksi kukin ryhmän jäsen opiskelee sovittujen oppimistavoitteiden pohjalta itsenäisesti. On­gel­maa ei jaeta osiin vaan jokainen opiskelija käy läpi koko tapauksen. Tietoja voi opettajan anta­mien vihjeiden perusteella hakea esim.

–      luennoilta
–      kirjoista, lehdistä ja monisteista tai
–      WWW-sivuilta.
<> 
Luennoilla käynti tai niiden järjestäminenkään ei siis ole välttämätöntä. Kurssilla voi olla oppikirja, mutta työs­ken­telyn lähtö­koh­tana ovat sovitut oppimistavoitteet, ei joidenkin kirjan sivujen ulkoa oppiminen. Tavoitteena on myös opettaa opiskelijat hakemaan itsenäisesti tietoa, joten kaikkien asioiden ei tarvitse löytyä samasta kirjasta eikä se ole välttämättä suota­vaakaan. Ohjaaja pyrkii kuitenkin varmistamaan, että opiskelijat tietävät, mitä pitää osata. Tähän vaiheeseen tulisi tällä kurssilla varata yksi työpäivä tai kaksi puolta päivää (askel 6). <> 

Lopuksi ryhmä kokoontuu jälleen yhteen purkuistuntoon, jossa ongelma ja sen ratkaisu käydään yksityiskohtaisesti läpi ja ohjaaja varmistaa, että asiat on ymmärretty oikein (askel 7). Välittömästi purkuistunnon jälkeen on yleensä seuraavan tapauksen avaus­istunto.