Kosovon tapahtumat

Kosovon tapahtumat ovat taas järkyttäneet ainakin Läntisen Euroopan ihmisiä. Idempänä tapahtumia näköjään ymmärretään, jopa hyväksytään. Suomessakin on kahdenlaista ilmaa. Ainakin NATOn vastustus näyttää lisääntyvän. Meillä kannattaa muistaa mm. se etninen puhdistus, jonka kohteeksi inkeriläiset joutuivat vv. 1936-39, osaksi Suomen takia. Ei ihme (muitakin esimerkkejä löytyy), että Venäjä puolustaa Serbiaa. On myös arvosteltu NATOa, koska sen pommituksista huolimatta Serbia on karkottanut tai murhannut satoja tuhansia omia kansalaisiaan. NATOa on myös syytetty siitä, että se ei ole kyennyt estämään Makedonian viranomaisten temppuja rajallaan.

On mielenkiintoista kuulla Serbian perusteluja Kosovon asukkaiden sorrolle. Ne näytään yleisesti sisäistetyn serbien keskuudessa. Serbian sisällä tämän voisi ajatella selittyvän siten, että sensuurin takia väestö ei saa tietoja, mutta ihan samanlaisia argumentteja kuulee Suomessa tai Yhdysvalloissa asuvilta serbeiltä.

Keskeistä on väite, että Kosovo olisi Serbian ydin, sen kehto ja siksi Serbia ei voi olla ilman sitä. Se, että alueen alkuperäisväestö on albaaneja, ei heidän mielestään vaikuta asiaan. Merkittävimpänä tapahtumana pidetään, ihme kyllä, tappiota taistelussa turkkilaisia vastaan Kosovon kentällä v. 1389. Tästä on luotu useita kansan balladeja, joihin Serbian kansallistunne pohjautuu. Useimpien muiden kansojen historiassa sitä vastoin muistellaan erilaisia voittoja, mm. Pariisi kuten Moskovakin on täynnä näiden muistoja. Serbit eivät suinkaan kelpuuta Mohacsin kenttää (Voivodinassa) Unkarille, vaikka Unkari kärsi siellä tappion turkkilaisille v. 1526. Asian tieteellinen historiallinen tarkastelu puhuu muuta kuin balladit. Itse asiassa turkkilaisten valloittama Serbia muun Balkanin ohella ei ollut mikään nykyaikainen kansallisvaltio vaan pikemmin heimopäällikön hallitsema pieni yhteisö, joka oli ennen turkkilaisvaltaa Itä-Rooman vasalli. Onko siis valtakunnan (Jugoslavian) politiikka rakennettava haaveellisten balladien vai viileän analyysin ja kansainvälisesti hyväksytyn ihmisoikeuspolitiikan varaan?

Toinen argumentti on uskonnollinen, serbit ovat kreikkalaiskatolisia ja siksi heitä ymmärtävät vain toiset oikeauskoiset (ortodoksit). Vihollisia ovat vuoroin roomalaiskatoliset kroaatit, muhamettilaiset,  serbokroaatiaa puhuvat bosnialaiset tai albaanit. Erityisesti muslimeja luonnehditaan lähinnä turkkilaisiksi, joita niitäkin saattaa joukossa olla. Tällainen uskonsodan ajatus ei ole nykyEuroopassa aivan vieras vieläkään, sitä esiintyy mm. Pohjois-Irlannissa. Missään tapauksessa perusteita sille ei löydy ainakaan Uudesta Testamentista. Albaanien osalta tilannetta sekoittaa se, että vaikka enemmistö on muslimeja, on myös paljon sekä kreikkalaiskatolisia että roomalaiskatolisia albaaneja. Onko valtakunnan politiikan perustuttava uskonnollisiin ennakkoluuloihin vai yleisesti hyväksyttyihin ja Uudessa testamentissakin mainittuihin moraalisiin perusteisiin?

Kolmas argumentti on eräiden serbien kohtalo Krainassa Kroatiassa. Siksi serbien mielestä on aivan oikein, että albaanit ajetaan pois kotikonnuiltaan. Todellisuudessa Daytonin rauhansopimuksessa osapuolten kesken on sovittu, että kansalaiset saavat palata kotiseuduilleen, niin serbit, kroaatit kuin Bosnian muslimitkin. Valitettavasti kaikki osapuolet, varsinkin serbit, vastustavat käytännössä sopimuksen toteuttamista. Krainassa ja Sarajevossa serbit ampuivat tykistöllä ja kranaatinheittimillä siviiliväestöä terrorisointitarkoituksessa. Muistamme myös serbien keskitysleirit ja siviiliväestön massateloitukset esim. Srebrenicassa. Serbien liittoarmeija ja paikalliset joukot toimivat hyvässä yhteistyössä tekemässä sotarikoksia niin Kroatiassa, Bosniassa kuin nyt Kosovossa. Ei ihme, että tällaista väkeä ei mielellään oteta naapuriin. Onko siis viattomia rangaistava omista hirmutöistä ja toisten virheistä?

Kyseessä oli kaikilla kolmella alueella kymmenen vuoden aikana sekä etnistä puhdistusta että kansanmurhaa. Periaatteena on kylmästi poimia joukko tietyn etnisen ryhmän edustajia ja tappaa nämä. Ei puhettakaan, että nämä olisivat tehneet jotain rikollista. Mitään tuomioistuinta ei tietysti tar-vita, kun on vain päätetty likvidoida haluttu väestö.

Nyt Jugoslavian johto valittaa, että NATO tekisi suuren rikoksen, kun se pommittaa itsenäistä ja suvereenia maata. Samalla perusteella kansallissosialistinen Saksa saattoi perustella juutalaisvainonsa. On todettava, että NATOn jäsenet eivät mitenkään hyödy Jugoslaviasta, jonka bruttokansantuote on tuskin kymmenesosa Suomen vastaavasta luvusta. Kysymys on pelkästään humanitaarisesta yrityksestä estää jatkuva ja meneillään oleva vähemmistön sorto ja tuhoaminen. Suurelle osalla oman maan väestöä ei haluta antaa minkäänlaisia ihmisoikeuksia vaan halutaan heidät likvidoida.
 

prof. Seppo J. Halme
 

kosovo.doc