Kotitehtäväpalautus 1: Jaakko Erjanti ja Kai Konka

Ihminenhän on psyko- fyysis -sosiaalinen kokonaisuus, ja siis aika monimutkainen. Pääasiassa tässä on kyse psyykkisestä ongelmasta, vaikkakin sosiaaliset kanssakäymiset voivat auttaa virheiden tapahtumista; "Toikin teki noin, niin mäkin voin tehdä".

Kyseessä on siis uusien ohjelmien opettelusta. Periaattessahan virheet johtuvat tietämättömyydestä, ei olla luettu dokumentaatiota tai sitä ei ole. Jos dokumentaatiossa kerrotaan mitenkä tallennukset pitää tehdä, ja käyttäjät viitsisivät lukea ja vielä ymmärrtäisivät ne, ei virheitä sattuisi läheskään niin paljon.

Tosin ohjelmien tekijät (Jos ovat samat molemmissa tapauksissa) olisivat voineet ajatella käytettävyyttä ohjelmien teossa. Kaksi ohjelmaa, jotka toimivat eri periaatteella, aiheuttavat pelkkää hämmennystä. Olis voitu tehdä molemmat ohjelmat siten, että ne joko tallentaisivat molemmille tietokoneille, tai sitten tallentaisivat molemmat vain toiselle. Tietysti ensimäinen olisi parempi vaihtoehto.

Ensikertalaiset testasivat ensin ohjelmaa, joka tallentaa tiedoston omalle koneelle. Jos tämän jälkeen käytetään ohjelmaa, joka näyttää samanlaiselta, mutta toimiikin toisin on tulos hämmentävä. Ihminen oppii vanhan perusteella ja toimii sen mukaan mitä hän on ennen oppinut. Uudet asiat voivat tallentua muistiin vanhan perusteella, ja vanha oppi (tallennus menee omalle koneelle) ei tue uutta opittavaa. Toisaalta käyttäjä ei todennäköisesti prosessoi edes lyhyt aikaisessa muistissaan yksinkertaista ohjelman tietojen tallentamista, jolloin se pysyy rekisterimuistissa (Sensory Registry) vain 3-5 sekuntia. Tallentamiseen ei käytetä aivoja, senhän pitäisi olla yksinkertainen ja selvä tapahtuma. Kyseessä on sama asia kuin autolla ajo ja puhelimeen puhuminen; ajaminen (tallentaminen) on prosessoimatonta aivotoimintaa, kun taas puhuminen tärkeästä asiasta (ohjelman käyttäminen) on esillä paremmin. Jos yht'äkkiä auto kääntyisikin oikealle rattia käännettäessä vasemmalle, oltaisiin pulassa.

Sitten käyttäjällä voi olla lyhytaikaisessa muistaan jo paljon muita asioita (voi sisältää 5-9 asiaa) voi tallentamisen tarvitta kapasiteetti puuttua. Joskus taas mielenkiintoiset asiat muistetaan ja osataan paremmin (asiantuntija ohjelman käyttäjinä). Tällöin asiantuntijat osaavat kiinnittää huomiota juuri tallentamiseen, jolloin sen pitäisi sujua paremmin. Jos taas ei tiedetä kumpi käyttäjistä on ohjelman käynnistäjä, on vaikeata arvata kummalle koneelle tiedosto tallennetaan. Tämä asia voitaisiin esimerkiksi korjata käyttöliitymän suunnittelulla, esim. Client:nä toimiva käyttöliittymä olisi eri värinen. Toisaalta tallennettaessa voisi näyttää koneen nimen ja sijainnin, jonnekka tiedosto tallennetaan. Kokeneemmat käyttäjät ehkä ymmärtävät ohjelman toimintaa paremmin, ja näin heidän on helpompi sisäistää tapahtumia kuten tallentamista paremmin. Jos taas kokeneen käyttäjät eivät tunne/ymmärrä ohjelmaa hyvin, on heidänkin edellinen oppimistapahtuma määräävänä, jolloinka uudenlaisen tallentamisen sisäistäminen on vaikeata, ja virhe tapahtuu.

Käyttöliittymän toteuttaminen on monimutkainen juttu. Parasta olisi tässäkin tapauksessa jokin tallentamis-standardi, kaikki tallentamiset tapahtuisivat samalla tavalla, tai saisi edes valita tallentamisen muodon. Käyttöliittymän pitäisi olla hierarkinen, tietyssä paikassa olisivat saman kaltaiset asiat luokiteltuna. Pitkä lista erilaisista asioista ei auta käytettävyyttä. Listoista vaan tyypillisesti muistetaan alku ja loppu, eikä siitä väliltä mitään. Toisaalta visualisointi auttaa muistamista ja oppimista, siten myös käytettävyyttä. Jos toiminteisiin liitettäisiin toiminnetta kuvaavia kuvia, olisi käytettävyys aivan eri luokkaa, kuin pelkillä sanoilla tehty GUI. Tietysti valikot vähentävät muistamisten määrää, jolloin myös virheiden määrä vähentyy. Valikoista voidaan valita paras vaihtoehto, jos vain sellainen on olemassa. Paras valikko sisältää mahdollisuuden määritellä oman vaihtoehdon. Eri värit eri tilanteissa myös auttavat käyttäjää, passiivinen GUI, olisi esim. harmaa, ja aktiivinen taas vaikka vihrteä. Tällöin toteamukset "Eihän tää toimi edes" jäisivät vähemmälle, ja käyttäjät olisivat kiitollisimpia. Liikkuvalla kuvalla ja äänellä saataisiin käyttäjän mielenkiinto varmasti herätettyä tiettyyn haluttuun asiaan. Toisaalta näiden asioiden toteuttaminen vaati enemmän resursseja ja myös tietokoneelta/ohjelmalta enemmän tehoa.

Käyttöliittymän toteutuksessa pitäisi ottaa myös huomioon kuka on loppukäyttäjä; 3v. lapsi vai 25v. tietotekniikan opiskelija. vanhemmille ihmisille taas pitäisi ottaa fyysiset rajoitukset kuten näkö, kuulo ja hiirikäden toimivuus huomioon.

Käyttöliittymän tarkoitus on myös tärkeä; onko kyseessä vain jokin käynnistys, vai videokameran ohjaaminen, valikoiden määrä olisi näissä varsin eri luokkaa.

Käyttöliittymän epäonnistumisessa usein tärkein syy on se, että suunnittelijat, toteuttajat ja käyttäjät eivät tee yhteistyötä. Jokainen tekee vain oman käsityksensä mukaan osansa, eikä ole mahdollista keskustella asioista muiden osallisten kanssa. Tuote (kuten ko. ohjelma) seisoo kolmella jalalla; tuotekehityksen, markkinoinnin ja käyttäjätuntemuksen päällä. Jos ei ole käyttäjätuntemusta, ei ole kauan tuotettakaan.

Ihmisillä on myös taipumus muistaa asioita väärin. Samankaltaiset asiat voivat sekoittua, kuten kumpi oli nyt se ohjelma joka tallensi väärin. Siksi asioiden pitäisi olla hyvin ryhmitelty ja painotettu, sekä myös nimetty.