Kotitehtäväpalautus 1: Petri Naukkarinen

Tehtävä A: Miksi näin kävi?

Uusien käyttäjien tilanne tässä tapauksessa on vähintäänkin hankala. Ensimmäinen ongelma syntyy, koska ohjelmistoa käsiteltäessä on olemassa monta erilaista toimintoa, jotka kuuluvat samaan pakettiin.

Jos oletetaan, että sovellustenjaon lisäksi käytetään samanaikaisesti myös ääni- ja kuvayhteyttä, käyttäjä joutuu keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Käyttäjä joutuu valitsemaan huomionsa kohteen, koska ei pysty tekemään montaa asiaa samanaikaisesti. Kuitenkin käyttäjä on tietoinen sekä ääni- että kuvayhteydestä jaetun sovelluksen lisäksi, vaikkakaan ei pysty kaikkia käsittelemään. Vertauksena voidaan käyttää television katselua ja radion kuuntelua yhtä aikaa. Vaikkakin molempien tietää olevan päällä, ei voi molempiin samanaikaisesti keskittyä.

Käyttäjä muodostaa erityisesti kyseiseen järjestelmään liittyvän syntaktisen mallin käyttäessään jaettua piirustusohjelmaa. Kun on opittu piirustusohjelmaa käytettäessä, että tallennus tapahtuu lokaalisti sen levylle, joka tallennuksen suorittaa niin samaa ajattelumallia sovelletaan automaattisesti myös jaetun sovelluksen tapauksessa. Onhan kyseessä sama järjestelmä. Nyt tämä opittu järjestelmäkohtainen toimintamalli johtaa tottumattoman käyttäjän harhaan.

Jos kyseessä on tietokoneiden parissa muutenkin tottumaton käyttäjä, hänellä voi olla myös vaikeuksia erottaa suoritettavaan tehtävään liittyviä käsitteitä tietokoneen käytöön liittyvistä käsitteistä. Hänelle ei ole muotoutunut semanttista tietoutta siitä, miten yleensä tietokonemaailma toimii. Käyttäjä voi tietää yleisesti, että tietokoneella voidaan tallentaa informaatiota, mutta ei tiedä miten tämä käytännössä hoidetaan. Korkeamman tason hierarkia voi olla olemassa, mutta se ei ole tarpeeksi tarkka, jotta käyttäjä ymmärtäisi tallennuksen syvemmän merkityksen. Käsitteet ja niihin liittyvät toimenpiteet eivät siis ole selvillä.

Mikäli vielä tottumattomalla käyttäjällä on kammo tietokoneita kohtaan, hän ei välttämättä edes pyri tai pysty toimimaan oikein. Lisäksi virheellisen suorituksen poisoppiminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin uuden ja oikean suorituksen oppiminen.

Kokeneet käyttäjätkin tekivät tässä tapauksessa jaetun sovelluksen kohdalla virheen tiedoston tallennuksessa. Kokeneilla käyttäjillä on jo valmiiksi olemassa hyvinkin syvä semanttinen malli tietokonemaailmasta ja siihen liityvistä tehtävistä. He ovat tottuneet työskentelyyn tietokoneella ja erityisesti myös kyseisellä ohjelmistolla, joten myös syntaktinen malli kyseisestä järjestelmästä oli ehtinyt muodostua.

Periaatteessa kokeneitten käyttäjien olisi tullut välttää tallennusvirhe, koska he olivat käyttäneet ohjelmistoa aikaisemminkin.

Tottuneelle käyttäjälle tietyt toimintamallit ovat juurtuneet hyvinkin syvään. Periaatteessa lähes kaikki tietokonejärjestelmät ja -sovellukset toimivat samalla tavalla. Vain niiden käyttö voi erota hieman. Tottunut käyttäjä pystyy ohittamaan järjestelmän pienet käyttöön liittyvät erot ja oppimaan poikkeavuudet nopeasti. Tässä tapauksessa kuitenkin itse käyttöperiaate erosi vahvasti, mikä voi olla osasyynä virheen tekoon.

Jos samanaikaisesti käytettiin myös video- ja puheyhteyttä, niin mahdollisesti keskittymisen kohde ei ollut pääasiassa jaetussa sovelluksessa vaan kuvassa ja äänessä. Tietokoneen käyttö itsessään oli pitkälle automatisoitunutta, ja siihen käytettiin vähemmän huomiota. Tilanne voisi olla verrattavissa kutomiseen ja puhumiseen: kaiken kokenut martta voi kutoa villapaitaa samalla kun kertoo kylän kuumimmat uutiset, ilman että paidan kutomiselle tarvitsee uhrata ajatustakaan. Jos kuitenkin johonkin kohtaan tarvitsee laittaa nurin-simukka oikean sijaan, silloin huomio on oltava kutomisessa ja puhe voi hetkeksi katketa. Käytetään siis selektiivistä huomion jakamista ja automaattista prosessointia.

Pitkälle viety automaattisuus saattaa sisältää esimerkiksi sen, että tallennus tapahtuu yleisesti tunnetulla näppäinyhdistelmällä +s, jolloin tallennusdialogia ei ilmaannu ollenkaan. Esimerkiksi itse hakkaan tuota näppäinyhdistelmää jatkuvasti, kun kirjoitan dokumettia.

Tehtävä B: Mikä neuvoksi?

Mikäli tilanne on sellainen, että muutkin kuin hiiri kädessä syntyneet aikovat käyttää ohjelmistoa, niin sitä selvästikään ei voi alkaa profiloida käyttäjäryhmän mukaan. Oletetaan, että itse ohjelman toimintaperiaatetta ei lähdetä muuttamaan. On siis selvitettävä, onko kaikki mahdollinen otettu huomioon käyttöliittymää suunniteltaessa. Tietyt yleisesti tunnustetut perusperiaatteet pätevät käyttöliittymää suunniteltaessa:

• Käyttöliittymän tulee olla mahdollisimman yksinkertainen.
• Käyttäjä tekee aina virheitä, niihin tulee varautua.
• Järjestelmän tila tulee olla näkyvä: käyttäjän pitää koko ajan tietää, mitä kone tekee.
• Käytä kieltä, jonka käyttäjä ymmärtää: koska käyttäjiä on monentasoisia, myös tottumattomampien on pysyttävä kärryillä.
• Älä kuormita käyttäjän muistia: ihmiset unohtelevat asioita ja tekevät siksi virheitä.
• Anna käyttäjälle palautetta: kun käyttäjä tekee jonkun operaation, kerro onnistuiko se.
• Virheilmoitusten on oltava selkeitä: Ei "Error 123#4", vaan "Please enter a numeric value".
• Ole johdonmukainen: Samannäköisten ja -kaltaisten operaatioiden tulee myös toimia samankaltaisesti. (esim. Varoitusvärit, -äänet, animaatiot jne.)

Jonkunlainen kompromissi tulisi löytää, jotta tallennus voidaan suorittaa järkevästi. Yksinkertainen tapa huomauttaa käyttäjälle, mihin tiedosto tallentuu on pop-up -ikkuna aina tallennuksen yhteydessä tyyliin "Tiedosto tallennetaan vain sovelluksen omistajan levylle". Juhlamalli ohjelmasta voisi tarjota mahdollisuuden tallennuksen yhteydessä lähettää tiedoston toisen osapuolen sähköpostiosoitteeseen pistämällä rastin ruutuun ("check-box").

Mielestäni paras ratkaisu kuitenkin olisi jaettu levy, esim. lähiverkossa, jonne tiedosto tallentuisi ja josta molemmat sitä voisivat käyttää. Tämä kuitenkin vaatisi itse ohjelman, eikä vain käyttöliittymän muokkaamista. Ja sitähän me emme halua...

Kommentteja:

Koska tehtävässä mainitun materiaalin saaminen oli vaikeaa, vain Schneidermanin opus oli käytössä mainitusta materiaalista. Loput tiedonjyvät on nokittu WWW:n hirvityksestä.