Kotitehtäväpalautus 2: Vesa Hesso ja Petri Hintukainen

1.

Tietokonejärjestelmissä yhdistyy monia toiminteita ja ilmiöitä, jonkalaisiin ihminen on saattanut törmätä jo ennen tietokonejärjestelmiin tutustumistaan. Henkilökohtaisesta historiasta tuleekin varmasti paljon sisäisiä malleja myös tietokonejärjestelmiin liittyen. Lisäksi ihmisessä on yksinkertaisesti siksi, että ihminen on ihminen, joitakin selkeitä taipumuksia toimia tietynlaisessa tilanteessa tietyllä tavalla tai tulkita tietynlaisia asioita tietyllä tavalla.

Ihmiselle on hyvin luonnollista ajatella asioita ympäristöriippuvaisesti. Kontekstioppiminen esimerkiksi on eräs nykyinen tutkimuskohde kognitiotieteessä. Kontekstioppiminenhan on sitä, että asia muistetaan parhaiten samanlaisessa tilanteessa, jossa se on opittukin. Sukeltajat esim. muistavat sukelluksissa oppimansa asiat sukelluksissa paremmin kuin maalla, ja maalla oppimansa asiat paremmin maalla kuin sukelluksissa. Tehtävänannon kuvaus siitä, että ihmiset ajattelivat lukevansa www-sivua omalta ruudultaan jollakin muulla tietokoneella kuin omallaan, kuulostaisi siltä, että www on ymmärretty hajautuneeksi eri paikkoihin. Luultavasti on ollut hankalaa aavistaa, että muulla tietokoneella sijaitseva tieto kopioidaankin omalle tietokoneelle lukemista varten - Sivuhan kuitenkin sijaitsee jossakin muualla eikä omalla tietokoneella, vaikka sen omalla tietokoneella näkyviin saakin. WWW-selain ei myöskään varsinaisesti selitä toimintaansa.

Tietokoneen näyttö varmaankin saa sisäiset mallinsa televisiosta. Ja televisoissahan ei tarvitse pelätä viruksia eikä että kukaan sen kautta pääsisi vakoilemaan ihmisiä; Tästähän on pitkään ollut kaiken kansan keskuudessa epäilyä/puhetta, ja jokainen lienee moneen kertaan kuullut vakuutteluja, että TV ei ole CIA:n eikä kenenkään eikä minkään muunkaan vakoilulaite. Noihin juttuihin varmasti jo yleisesti uskotaan. Niinpä www:täkään ei osata epäillä mahdollisen ilkeämielisen toiminnan lähteeksi.

Tietokoneen ja monitorin liittämistä yhteen varmaan samaistetaan TV:n ja videoiden yhteenliittämiseen. WWW:n metaforaan saattavat vaikuttaa ilmoitustaulut. Tietoverkon toiminnassa (viestien lähetteleminen) taas voi olla samaistuskohteena postijärjestelmän metafora tai puhelinpuhelun metafora. Oletettavaa kuitenkin on, että koska tietokone on valtavasti erilaisia tekniikoita, käyttöliittymäratkaisuja ja ilmiötä yhdistävä laite, niin sisäiset mallit, joita eri ihmiset tietokonejärjestelmiä käyttäessään hyödyntävät, eroavat merkittävästikin toisistaan.

2.

Ihmisen sisäisiä malleja muuttaa ihminen itse. Haluammekin korostaa oman oppimishalun merkitystä oppimisessa. Kuitenkin opit ovat ihmistä itseään, ja jos ihminen ei itse halua oppia, niin hän voi välinpitämättömyydellä ja torjunnalla tehokkaasti ehkäistä oppimistaan ja muuttumistaan.

Oppimisessa, jota sisäisten mallien muuttaminenkin on, ihmisen täytyy ensin havaita syy muuttaa sisäisiä mallejaan. Ihminen voi esim. laitetta käyttäessään huomata tehneensä virheen, ja sen takia alkaa etsiä ajattelunsa virhettä. Yritys ja erehdys ovat kautta aikojen olleet tärkeimpiä oppimisen tapoja. Toisaalta kun ihminen huomaa tekevänsä jotakin oikein, niin tällöin usko hänen käyttämäänsä sisäiseen malliin kasvaa.

Yleensäkin uuden tiedon yhdistyminen johonkin tuttuun on hedelmällistä. Näin oppimisen siirtovaikutuksen avulla tietokonettakin käytettäessä osataan verrata tietokonetta johonkin tuttuun, mistä jo ykköskohdassa olikin puhetta.

Usko auktoriteetteihin saattaa myös olla syy muuttaa sisäisiä malleja. Kuitenkin pääasiassa sisäiset mallit muuttuvat henkilön oman huomioimisen, pohdinnan, yrityksen, erehdyksen ja onnistumisten kautta.

Jos oma käsitys laitteesta tms. on hatara, niin välttämättä ihminen ei huomaa/tiedosta syytä muuttaa omaa sisäistä malliaan. Luultavasti tehtävän tilanteessa, jossa koulutuksen jälkeen vasta neljännes ihmisistä oli muuttanut vääriä käsityksiään www:stä, tilanne oli sellainen, että mieltään muuttamattomat eivät vielä koulutuksen jälkeenkään pystyneet itseään tyydyttävästi päättelemään tarvetta muuttaa omaa sisäistä malliaan. WWW ei näiden ihmisten mielissä ilmeisesti ollut tarpeeksi jäsentynyt/oikealla tavalla ymmärretty. Tämä pistää epäilemään annetun koulutuksen tasoa; Mahtaakohan koulutus olla ollut oikealla tavalla järjestetty? Tosin aiheena www on monimutkainen, ja jos henkilöllä ei ole mitään aiemmin tuttua, jonka kautta www:tä jäsentää, niin silloin oppimattomuus on aivan ymmärrettävää hyvässäkin opetuksessa; Oppilaalla vaan ei ole ollut riittävän hyvää/oikeanlaista lähtötasoa ja lähtötietoja. Oppiminen nimittäin vie aikaa, ja sen enemmän on mielessä rakennettavaa, mitä vähemmän käyttökelpoista tietoa omaa entuudestaan. Koulutus kuitenkin järjestetään tietyllä nopeudella, ja joillekin opetusvauhti aina on liian nopeaa. Silloin ns. "putoaa kelkasta", ja koko loppuopetus saattaa mennä aivan ohi korvien siitä syystä, että kuulemaansa ei saa käsitteistettyä tai liitettyä vajavaiseen tai vääränlaiseen sisäiseen malliinsa opetettavasta asiasta. Oppimisen hitaudesta konkreettinen esimerkki: Yhden mielikuvan luomiseen menee keskimäärin noin 5 sekuntia aikaa. Usein esim. luennoitsija puhuu niin nopeasti, että tuota 5:ttä sekuntia aikaa ei oppilaille jää.

3.

Yleensäkin uutta asiaa opeteltaessa käytetään hyväksi vanhaa tietoa tutuista asioista, sitähän ihmiset tietyssä mielessä ovat: kokemustensa summa. Mitä muuta siis oppiessaan voisikaan käyttää hyväkseen. Oppimisen siirtovaikutus onkin useimmiten oppimisessa läsnä. Tietokoneohjelmasta, laitteesta tai palvelusta löytyy asioita, jotka saa käsitteellistettyä ja niitä yhdistelemällä sellaisissa suhteissa kuin tutkimuskohteessa näyttäisi olevan mielekästä, lähtee kuva tutkimuskohteesta muodostumaan. Voi myös löytyä selviä metaforia, jotka sellaisenaan toimivat hyvin, ja ne voi sellaisenaan adaptoida käsitykseensä tutkimuskohteesta.

Tarkkailemalla, kuulemalla tutkimuskohteesta, lukemalla tutkimusketeesta (esim. manuaali) sekä yrittämällä, erehtymällä ja onnistumalla oppiminen menee eteen päin ja aivoissa muodostuu selkeämpi ja täydellisempi kuva tutkimuskohteesta ja sen käytöstä. Täytyy kuitenkin muistaa, että aivoille sekä oikea, että väärä asia ovat yhtä otollisia oppia. Aivojen "mekaanisessa" toiminnassa ei ole mitään, mikä erottaisi oikean ja väärän.

Nukkuminen on myöskin tärkeä osa oppimista, sillä unessa alitajunta järjestelee asioita mielessä, ja on jopa esitetty, että mitään ei voisi lopullisesti oppia ilman nukkumista. Tämä siksi, että opitun siirtämisessä pitkäaikaismuistiin nukkuminen näyttelee tärkeää roolia.

Oppimisessa ovat aina läsnä henkilön aiemmat tiedot ja kokemukset, oppimistilanne ja siitä tulevat ärsykkeet, sekä ihmisen aivojen toiminnan mekanismit. Jälkimmäisestä esimerkkinä esim. luontainen taipumus ajatella äänen ja visuaalisen tapahtuman liittyvän toisiinsa, jos ne tapahtuvat lähes yhtäaikaa.

4.

Laitteen suunnittelussa oppimista tuetaan selkeydellä ja asioiden esittämisellä oppimiselle otollisella tavalla ja järjestyksessä. Hyvä tapa esim. on ensin antaa laitteesta hyvä yleiskuva: sen kyvyistä, mahdollisuuksista ja rajoituksista. Sitten mielekkäin kytkennöin käyttäjää ohjaten täydentää käyttäjän kuvaa laitteesta. Lisäksi yleensäkin on hyvä, jos laiteen näkyvyys ja palaute ovat hyvät. Jos käyttäjä aina pystyy "automaattisesti" havaitsemaan esim. missä käyttömoodissa laite on, niin tämä on hyväksi oppimiselle. Hyvä laitteen käytettävyys useimmiten tukee myös laitteen käytön oppimista. Tosin jos laitteella ei normaalisti koskaan tee käyttövirheitä, niin hedelmällinen virheitten kautta oppiminen voi jäädä pois, ja tällöin käyttäjän sisäinen malli laitteesta jäänee vajavaiseksi esim. laitteen käyttörajoitusten suhteen.