Kotitehtäväpalautus 4: Jaakko Erjanti ja Kai Konka

Tekniikassa on liian usein tapana kehittää uusia innovaaitoita ja keksintöjä vain uuden keksimisen takia, ei käyttäjän ehdoilla. Uusia asioita tutkitaan ja teknologiaa kehitetään uuden asian hienouden varjolla, eikä kukaan tule ajatelleeksi käytettävyyttä ja tarpeellisuutta. On hienoa ja uutta, että voidaan säätää lähtevän kuvan ja äänen laatua, vaikka siitä ei ole käyttäjälle mitään hyötyä, päinvastoin.

Usein myös sanotaan, että teknologian on lähdettävä ihmisen tarpeesta, ei vain keksimisen tarpeesta. Ongelmana tässä on se, että aina ei voida tietää mitä ihminen todella tarvitsee. Kun kehiteltiin ja tutkittiin sähköä, suurin osa ihmisistä tunsi, että eihän sellaisten elektronien liikkumisesta ole mitään hyötyä, tälläisen asian tutkiminen on aivan turhaa. Mutta miten on nyt; yksikään ihminen ei tulisi toimeen (tällä elintasolla) ilman sähköä.

On siis kaksi lähestymis tapaa, tutkitaan tuntematonta tutkijan mielenkiinnon ja motivaation johdolla, tai tutkitaan ja kehitellään uutta todellisten loppukäyttäjien ehdolla. Taloudellisesti tietysti jälkimäinen onb huomattavasti kannattavampaa, sillä ei ole mitään takuuta että tutkija keksii mitään hyödyllistä. Mutta molempia on tuettava ja kannatettava. Parhaassa tapauksessa nämä asiat ovat huomioitu suunnittelussa, ja joskus ne tukevat toisiaan.

Kun tehdään suunnittelua, on taloudellisesti kannattavampaa ottaa loppukäyttäjä huomioon. Tämä voidaan tehdä monella tapaa väärin. On tärkeätä tunnistaa loppukäyttäjä. Tämä ei välttämättä ole tuotteen ostaja, tai nappia paineleva toimistotyöntekijä (hänen asiakas). Käyttäjän tieto-taitotaso on myös oltava tiedossa. Vaari ei välttämättä tiedä mitä tarkoittaa TCP/IP osoite. Käyttäjistä pitää tietää muutakin kuin nimi ja ikä, esim: Tehtävät, arvostukset, työpaikka, termit, jne. Myös eri käyttäjien väliset erot on tärkeätä tuntea. Tehtäväanalyysillä voidaan kartoittaa tuotteen oikeaa toiminnallisuutta ja riittävää ymmärrwttävyyttä.

Esimerkkitapauksessa on lähdetty teknologia lähtöisesti. Sitten pyydetään pientä d-insinööriä peittämään karkea toteutus käyttöliittymällä. Tämä on väärä lähestymistapa. Tuote pitäisi kehittää käyttöliittymän ympärille. Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa pitää ottaa huomioon käyttäjälähtöisyys. Esimerkiksi käyttöliittymä voisi myös näyttää lähtevän kuvan, jolloin sen säätäminen lähettäjältä olisi helpompaa. Napin painalluksesta pitäisi kertoa jotain tapahtuvan, esimerkiksi tiimalasi tai jokin muu liikkuva kohdistin kertoisi , että jotain tapahtuu. Ensinnäkin on väärin ttehdä sovellus, joka kaatuu jos painaa väärää nappia. Kolmanneksi tuotteen konfigurointi olisi hoidettava niin, ettei sitä tarvitsisi tehdä kuin kerran, ja silloinkin olisi tärkeätä, että sen tekee asian osaava henkilö. tämä on tärkeätä varsinkin silloin, jos sovellus pitää käynnistää aina konfiguroinnin jälkeen uudestaan. Tämän voisi myös hoitaa kunnollisella käyttäjän koulutuksella. Tällöin sovelluksen on oltava opittavissa.

Tuotetta kehitettäessä ja suunniteltaessa ensinnäkin on oltava tietyt säännöt kehittäjillä/suunnitelijoilla. Sääntöjen (ohjeiden) pitää kertoa mitenkä käytettävyys otetaan huomioon suunnittelussa. Ensinnäkin käytettävyyden kannalta uuden tuotteen tarve on tultava käyttäjiltä. On yleensä tapana, että ennen tuotteen suunnittelua tarvitaan vaatimus määrittely, jossa käyttäjä/asiakas kertoo mitä hän tuotteelta vaatii, ja mitä tuotteen tulee tehdä. Käytettävyyden kannalta tämän määrittelyn on oltava erittäin tarkka ja hyvin tehty. Tärkeätä on että tämän määrittelyn tekevät käyttäjä ja tekninen suunnittelija yhdessä, jolloin ei tapahdu ylilyöntejä ja turhia odotuksia. Käyttäjän on edustettava käikkia loppukäyttäjiä, ja teknisen edustajan on tunnettava tuotteessa käytettävä teknologia. Tämän vaatimusmäärittely on hyväksyttävä sekä kehittäjien, että käyttäjien puolelta.

Vaatimus määrittelyn jälkeen on tärkeätä, että suunnittelijat ottavat käytettävyyden huomioon suunnittelussa. Tämä vaatii asiantuntemusta, ihmisläheisyyttä, sekä teknistä osaamista. Psykologian ja ihmisen toimintojen tuntemus suunnittelijalla on oltava hyvää. Suunnitelijan olisi pystyttävä keräämään käyttjän vihjeet tekniseen kontekstiin. Suunnittelijoiden on tunnettava tuotteen käyttöympäristö ja käyttötilanteet. Yksi huono piirre peittää joukon hyviä piirteitä.

Vaatimusmäärittely voidaan tehdä monella eri tavalla, esim. haastattelu ja seuranta. Simulaatioilla ja tarkkailemalla käyttäjiä muuallakin kuin vain työpaikalla.

Seuraava vaihe tuotekehitysprojektissa on usein prototyyppi. Tämän avulla saadaan käyttäjältä palutetta, joka on otettava huomioon tekniikan suomissa rajoissa. Prototyyppejä voidaan myös kehitellä useita eri variaatioita, joista käyttäjä voi valita parhaammat ominaisuudet. Prototyypeissä voivat vaihdella eri peruskäsitteet kuten mitä käyttäjälle näytetään/kysytään ja tiedon muoto. Tärkeätä on, että prototyyppi on testattavassa muodossa, ja että asiakas keskittyy oikeisiin asioihin. Ennen käyttäjän testausta voidaan prototyypille tehdä erilaisia arviointimenetelmiä kuten: kognitiivinen läpikäynti ja heuristinen analyysi. Tärkeätä taas on, että käyttäjien arvoinnit otetaan huomioon.