Kotitehtäväpalautus 4: Vesa Hesso ja Petri Hintukainen

Tehtävässä esitetyn videoneuvotteluohjeman tuotesuunnittelun ongelmat ovat tyypillisiä käytännön suunnittelussa: On tiettyjä resursseja, tiettyjä lukkoon lyötyjä päätöksiä/rajoituksia, tiettyjä käytössä olevia taitoja, tiettyjä firman toimintatapoja, tietty määrä aikaa ja tietty määrä rahaa, ja niillä eväillä pitäisi tehdä "hyvä tuote" - Usein käytettävyyttä ei edes huomata mainita erillisenä hyvyyden/laadun tekijänä. Ongelmaan on kaksi lähestymistapaa: Joko koittaa maksimoida lopputuloksen hyvyys annetuissa puitteissa, tai koittaa murtaa rajoitteita paremman lopputuloksen salliviksi ja sitten toteuttaa laadukas lopputulos niin hyvin kuin osaa. Usein käytännössä joutuu tyytymään ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka jälkimmäinen onkin lopputuloksen kannalta parempi. Tehtävän esimerkissä tilanne tuntuu päässeen sellaiseksi, että käytettävä tekniikka on lukkoon lyöty, ja se sanelee voimakkaasti käyttöliittymän mahdollisuuksia. Valitulla tekniikalla ei ehkä ole mahdollistakaan saada kyseisestä videoneuvottelusoftasta käytettävyydeltään hyvää. Tässä tilanteessa käytettävyyden parantamisen tulisi lähteä tekniikan parantamisesta. Ainakin vastaanotettavaa kuvaa tulisi voida säätää, viiveitä pitäisi pystyä lyhentämään, ja siirtokaistaa tulisi saada lisää. Noilla teknisillä uudistuksilla mahdollistettaisiin käytettävyydellisesti tärkeät uudistukset: Vastaanotettavan kuvan säätö lähetettävän sijasta, liian pitkien viiveiden aiheuttamien hämmentävien tilanteiden väheneminen, sekä kuvan ja äänen säätöjen erottaminen toisistaan. Yhteyttä ei myöskään tulisi joutua katkaisemaan säätöjen voimaan tulemiseksi. Sovelluksen pystyssä pysymistäkin tulisi tukea; Nykyaikana ohjelmistot eivät enää saisi kaatuilla muutamien ylimääräisten napinpainallusten takia.

On vaikea ongelma määritellä, millainen on hyvä tuotesuunnitteluprosessi. Toki voidaan määritellä, että se on sellainen, joka tuottaa teknisesti kehittyneitä ja hyvin käytettäviä tuotteita. Mutta miten tähän päästään, onkin jo aivan eri asia.

Periaatteet hyvälle suunnitteluprosessille voisivat olla:

• Suunnittelun käytössä tulee olla oikea ja riittävä tieto, sekä kyky muodostaa em. tiedon pohjalta oikeaanosuvia suunnitteluratkaisuja.
• Tehdyn työn laatu tulee aina verifioida testaamalla, ja tarvittaessa kehittää tuotetta iteratiivisesti testausten ja kehitysvaiheiden vuorotellessa.

Perusmalli hyvälle tuotesuunnitteluprosessille voisi olla:

• Tutustutaan ensin ihmisiin joille, ja käyttötilanteisiin joihin suunnitellaan (esim. contextual desing:n keinoin). Tästä saadaan käsitys tuotteeseen sekä sen käyttöön liittyvistä tarpeista ja arvomaailmasta. Tämä käsitys omaten oletettavasti kyetään jo alusta alkaen suunnittelemaan kohtuullisen hyviä ratkaisuja, eivätkä korjaukset tai muutokset myöhemmin tule olemaan yhtä suuria kuin ne muuten olisivat.
• Sitten hahmotellaan ratkaisuehdotuksia nopeasti esitettävään muotoon, ja näitä vähällä työllä tehtyjä esityksiä voidaan testata kevyen prototypisoinnin keinoin esim. paperiprotoilla. Ideana on saada nopeasti selville tai varmistettua parhaat lähestymistavat käytettävyydellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Markkinatutkimuksen tyyppisiä kyselyjä kannattanee myöskin harkita, vaikka yleensä käytettävyyden yhteydessä ei markkinatutkimuksista vielä nykyisin puhutakaan.
• Tämän jälkeen voidaan lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan; Varautuen kuitenkin mahdollisiin muutoksiin. Kun on mahdollista ja mielekästä testata jotakin valmista tai miltei valmista esiversiota tai ohjelmanosaa, testataan sitä perinteisen käytettävyystestauksen menetelmin. Perinteisiä käytettävyystestejä tehdään tästä eteenpäin aina tarpeen vaatiessa niin pitkään, kunnes valmis lopputulos on testattu ja riittävän hyväksi todettu.

Vaikka tuotesuunnitteluprosessin järjestämiseksi onkin olemassa järkeenkäyviä periaatteita ja työkaluja, muistetaan silti, että käytännössä asiat eivät ole niin yksinkertaisia: Ei riitä, että käytettävyystutkimukset tehdään hyvin, ja saadaan laadukkaita tutkimustuloksia. Tutkimustulokset täytyy myöskin saada mukaan tuotesuunnitteluun ja lopulta myös tuotteisiin. Varsinainen haaste tuotesuunnitteluprosesseille ei olekaan käytettävyydellisen tiedon hankkimisessa, vaan tuotesuunnitteluprosessin käytännön järjestämisessä sellaiseksi, että sen kautta suunniteltavista tuotteista tulisi edes niin hyviä kuin tehdyt käytettävyystestit antaisivat odottaa. Tämä on oikeasti ongelma. TKK:n käytettävyysryhmälläkään ei kuulemma vielä ole hyviä ratkaisuja kyseiseen ongelmaan.


Sivun alkuun

[Aikataulu] [Ajankohtaista] [Henkilökunta]
[Luennot] [Materiaali] [Suorittaminen] [Tulokset] [Tuotokset]


---


Viimeksi muutettu 27. lokakuuta, 1999
Sivua ylläpitää kurssin henkilökunta

http://www.comlab.hut.fi/opetus/400/Suomeksi/Tuotokset/Kierros4/koti5.html