S-72.400 Ihminen ja tietoliikennetekniikka / Tuotokset
Aikataulu
Ajankohtaista
Henkilökunta
Luennot
Materiaali
Suorittaminen
oppiminen
Tulokset
Tuotokset
Kotitehtäväpalautus 5: Vesa Hesso ja Petri Hintukainen
Eri viestintävälineillä on omat erityisominaisuutensa viestien välittäjinä. Onkin aivan yleistä, että viestintäväline sopii jonkinlaiseen viestintään hyvin, ja jonkin muunlaiseen viestintään huonommin. Eri viestintävälineet muuttavat viestintää eri tavoin. Viestit voivat muuntua joko siksi, että kyseisen viestintävälineen viestitielle ei riittävän helposti saa laitettua kaikkia viestin vivahteita, tai sen takia, että vastaanottaja ei saa vastaanotettua viestitieltä kaikkia viestin vivahteita tarpeeksi helposti. Viesti on aina jollakin tavalla koodattu. Puhekin on vain jonkinlainen representaatio viestittävästä asiasta. Viestinnän perustapauksena voitaneen pitää kahden ihmisen välistä keskustelutilannetta. Keskustelutilanteessa käytämme hyväksemme äänen lisäksi ilmeitä, eleitä, äänenpainoja, taukoja puheessa ym. Keskustelussa viestien koodaus on pitkälle vakiintunut, ja tulee kuin luonnostaan. Lisäksi keskustelu on vuorovaikutteinen viestintämuoto, ja vuorovaikutteisuus tapahtuu vieläpä riittävän pienessä aikaikkunassa, jotta tärkeitä ihmisen muistin ominaisuuksia (lyhytkestoinen työmuisti, fonologinen silmukka) pystyy käyttämään hyväksi. Keskustelu onkin viestintämuoto, jossa viesti yleensä välittyy jotakuinkin tarkoitetunlaisena kuulijalle. Puhelimessa puhuttaessa päästään miltei yhtä hyvään tulokseen, sillä puhelimessa puhuminen sisältää lähes kaikki keskustelun tärkeimmät elementit. Vuorovaikutteisuus säilyy. Puhelimessa välittymätön kehon kieli on keskustelussa kohtuullisen vähämerkityksinen ja sillä ilmaistavat asiat useimmiten tulevat esiin äänessäkin. Kirjoitettu viesti taas on aivan erilainen; Siinä keinotekoisella koodauksella esitetään asioita puheen koodausta matkien, siis eräänlaisena koodauksen koodauksena, ja vuorovaikutteisuus useimmiten ei ole läsnä niin hyvin, että kaikkia ihmisen vuorovaikutteisuutta tukevia ominaisuuksia pystyttäisiin hyödyntämään. Toisaalta kirjoitetussa viestissä hyödynnetään visuaalisia efektejä (kirjaimia) esittämään itse viesti toisin kuin keskustelutilanteessa, jossa ilmeet ja eleet vain täydentävät ja selittävät puhuttua viestiä. Jos pohditaan, mikä olisi paras viestintätapa, niin voidaan ajatella, että sellainen viestintä, joka esittää viestin kaikilla modaliteeteilla, joita ihminen voi havainnoida (näkö, kuulo, maku, haju, tunto), olisi paras. Näin varmasti onkin, jos vain havainnoivan ihmisen kapasiteetti riittää havainnoimaan kaikkia modaliteetteja yhtä aikaa, ja hän pystyy havaintojensa perusteella luomaan viesteistä tarkoitetunlaiset sisällöt. Voi myöskin olla, että hyvin tarkka viestintä käytännössä olisi huonompi aiheuttamalla enemmän hämmennyksen hetkiä kuin epätarkempi viestintä, jos viesti ei tarkkana enää tuntuisikaan kaikilta osiltaan järkevältä tai tuntuisi ristiriitaiselta. Tällöin varmasti korostuisivat myös viestijöiden henkilökohtaiset erot; Viestijöillä on joka tapauksessa oma käsityksensä maailmasta ja asioista siinä. Todennäköisesti nämä käsitykset ovat ainakin jonkin verran erilaiset, ja niinpä lähettäjän käsityksen mukaan järkevä viesti voikin olla vastaanottajan käsityksen mukaan ristiriitainen tai järjetön, vaikka hän saisikin vastaanotettua viestin aivan niin kuin lähettäjä oli halunnut. Huomattavaa on, että vastaanottaja ei viestin perusteella voi sanoa, onko viesti vääristynyt vai onko viesti itsessään järjetön.
Viime viikonloppuna F1-kilpailun jälkeen tuli uutinen Ferrarin molempien autojen hylkäämisestä. Teksti-TV:ssä luki, että Erja Häkkinen oli kommentoinut uutista: "Tämä on aivan uskomatonta. Tätä on vaikea uskoa todeksi." Teksti-TV:n viesti ei kuitenkaan riittänyt selittämään, että puhisiko Erja sanansa tyrmistyneenä siitä, että Ferrari käytti sääntöjen vastaisia autoja, vai hihkuiko hän siitä ilosta, että uutinen tarkoitti hänen aviomiehensä nousemista tämän kauden F1-mestariksi. Edellä oleva on esimerkki siitä, kuinka viestin sisältö ei riittänyt selittämään viestiä kunnolla - edes niin, että asian, jota Erja kuvasi, olisi voinut tunnistaa. Kirjaimet eivät riittäneet selittämään, mitkä olivat Erjan tunteet.
Tunteet, palaute ja sisältö ovat inhimillisen viestinnän elementtejä. Tunteet ovat oikeastaan osa viestin sisältöä. Tunteet ovat henkilökohtainen asia, eikä niitä yleensä ajatella viestintänä, mutta jos toisen tunteet tietää, niin hänen muut viestinsä ymmärtää yleensä paremmin. Eli tunteitten välittyminen viestinnässä olisi hyvin toivottavaa. Vastaanottaja voi ymmärtää viestin aivan eri tavalla kuin oli lähettäjän tarkoitus, jos vastaanottaja tulkitsee viestijän tunteet väärin. Palaute kuuluu vuorovaikutteiseen viestintään. Palaute on tärkeä elementti varmistettaessa, että viesti on mennyt oikeanlaisena perille. Palautteen perusteella viestinnässä voidaan huomata kohdat, jotka eivät välittyneet oikeanlaisina, ja selittää asioita uudestaan. Sisältö taas kertoo viestin, eli on viesti itse. Sisältö pitäisi saada muotoiltua sellaiseksi, että se mahdollisimman hyvin kuvaisi viestiä, eikä näinollen tapahtuisi väärinymmärryksiä viestin huonon muotoilun takia.
Sivun alkuun
[Aikataulu] [Ajankohtaista] [Henkilökunta]
[Luennot] [Materiaali] [Suorittaminen] [Tulokset] [Tuotokset]
Viimeksi muutettu 27. lokakuuta, 1999
Sivua ylläpitää kurssin henkilökunta
http://www.comlab.hut.fi/opetus/400/Suomeksi/Tuotokset/Kierros5/koti3.html